Täällä sitä ollaan nyt Helsingissä ja odotellaan huomista, jonka takia tänne tulinkin. Oon torstai-illasta asti ollut tuttujen asunnolla, kuluttanut aikaa lähinnä nukkumalla, katselemalla telkkaria ja selailemalla Facebookia. Tää on mahtavuutta, sellaista lomailua rennoimmasta päästä. Toki olisin voinut kierrellä kauppoja ja tehdä kaikenlaista muuta, mutta jätän seuraavaan kertaan. On ihanaa vain olla, kunhan sitä pelkkää olemista ei kestä ikuisuutta :)

 

Huomenna illalla suuntaan siis BB-talolle Talk show yleisöön. Viime sunnuntai jäi välistä, koska mulla ei ollut paikkaa missä olisin voinut yöni viettää, joten tyydyin katselemaan lähetyksen ihan kotisohvalta käsin. Haikealta se tuntui, mutta tiesin että viikon kuluttua pääsen paikalle, se toi vähän helpotusta oloon. Viime kerrasta talolla en muista juuri mitään, se oli siis vierailu Extrassa. Oli todella sekavat fiilikset,  ja vasta toisella viikolla ulkomaailmassa olen alkanut tajuamaan mitä on tapahtunut. Että olen todellakin joutunut kotimatkalle. Mutta nyt jo ihan erilaiset tunnelmat ja on ihana nähdä ihmisiä siellä.

 

Huominen ilta luultavasti on melkoisen rankka asukkaille, kun joutuvat häätämään joukostaan yhden tyypin. Oma veikkaukseni on, että jokainen antaa äänensä toiselle ja se kumpi saa enemmän ääniä asukkailta, joutuu ulos. Nyt kun itse mietin asiaa täältä ulkomaailmasta käsin, en koe että tuo olisi ihan hirvittävän kamala haaste mulle (tai riippuen tietysti kenen väliltä pitäisi valita), mutta uskon että jos todella olisin itse siinä tilanteessa myös, ajattelisin toisin. Helpompaa on nimetä toisia äänestykseen kuin häätää, se on varmaa. Tuolla talossa se tunne mikä ikinä milloinkin tulee vastaan, todellakin on paljon suurempi kuin mitä ulkomaailmassa, vaikka kyse olisikin samasta jutusta. Mutta huomenna jännitetään, ketkä joutuvat häätöuhan alle. Toivottavasti Tanja, Sebastian, Ben, Janika, Suvi ja Stefan säästyvät tältä. Heille toivon vielä useita viikkoja talossaoloaikaa.

 

Keskiviikkona kävin vaihtamassa puhelinnumeroni ja jouduin laittamaan sen salaiseksi. Unohdin salata numeroni ennen taloon menoa, mistä seurasi se, että kun tulin takaisin ulkomaailmaan ja avasin puhelimeni, se soi jatkuvasti, päivisin ja jopa öisin. Viestejä tuli myös muutamia, onneksi ei kovinkaan paljoa, koska niitä en pysty lukemaan. Uskon ihmisten ymmärtävän, että haluan pitää puhelinnumeroni yksityisenä niin, että vain ne läheiset ja tutut soittavat kotiin ja tietävät ne henkilökohtaisimmat yhteystiedot, kuten puhelinnumeron ja osoitteen. Jos joku haluaa ottaa yhteyttä tai kysellä jotain, täällä blogisssa näkyy meiliosoite johon mulle saa kirjoittaa. Tottakai vastaanotan mielelläni viestejä ja palautetta, mutta pidetään se mielummin sähköpostin välityksellä. :)

 

Tarkoitus olisi viettää aikaa täällä Helsingissä maanantaihin asti ja lähteä iltapäiväjunalla taas kotia kohti. Ja nyt jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, on tarkoitus tulla taas seuraavana sunnuntaina takaisin. En vaan pysty olemaan poissa. Tämä kaikkihan on jo puolivälissä, eli vielä ehtii tehdä monta reissua, mutta kotonakin tulee seurattua aivan varmasti jokunen lähetys. Mihin tää aika menee? Vastahan kaikki oli alussa. Koko hakuprosessin alkamisesta tuntuu olevan vasta ihan hetki. Näitä ehtii miettiä myöhemmin, nyt nautitaan kun tätä on vielä hyvin jäljellä. :)