Sunnuntain vietin tavallisesta poiketen ihan kotosalla. En siis hypännyt aamujunaan, en herännyt ennen seitsemää, ei tarvinnut valmistella ja järjestää yhtään mitään... Toisaalta se oli ihan rentouttavaa tavallaan. Sain ottaa ihan rauhassa. Mutta kuitenkin se tuntui niin oudolta ja tyhjältä. Mielummin olisin nähnyt sen kaiken vaivan, ollut umpiväsynyt lähetyksen jälkeen ja matkustanut väsymyksestä sekavana kotiin ja nukkunut sitten sen vähintään 12 tuntia putkeen. Yritin kuitenkin ottaa kaiken positiivisen irti tästä mitä vain ikinä sain. Sai vain maata ja olla, kyllä se rauhallinen kotisunnnuntaikin oli ihan hyvä vaihtoehto pitkästä aikaa. Illan lähetyksen seurasin tiiviisti ja todellakin jännitin, kuka sieltä tippuu. Joka ikinen kerta, kun Ben oli lähdössä, mulle tuli tippa silmään. Mietin että ei helvetti, ei tämä voi eikä saa mennä näin. Janican takia ei tarvinnut huolestua, kun oli niin vahvoilla koko ajan. Ben ansaitsee edelleen mielestäni finaalipaikan ja todella toivon, että hän pääsee sinne asti kisassa. Samoin Sebastian. Onneksi Tanja sai kuitenkin pelastettua itsensä häätöäänestykseen joutumiselta. Kunhan Tanja on äänestyksessä ja vaarassa pudota, haluan ehdottomasti olla häntä Talk Showssa vastassa. Siinä ei ole vaihtoehtoja.

 

Olen saanut jonkin verran arvostelua siitä, miksi ihmeessä pidän Benkusta ja olen itsekin tyhmä ajatellessani hänestä positiivista, ja mun pitäisi muuttaa mielipidettäni että olisin fiksu ja oikeassa, koska "Ben on sitä ja tätä". Minusta on kummallista, kuinka jotkut ihmiset muodostavat mielipiteitä ja tekevät johtopäätöksiä muista sen perusteella, mitä ovat joltakin toiselta kuulleet tai muuten vaan sen takia, että miellyttäisi jotakuta toista. Se vaan on niin, etteivät kaikki pidä kaikista, eikä tarvitsekaan. Eikä tästä maailmasta varmasti löydy sellaista ihmistä (en usko ainakaan), joka tulisi toimeen ihan joka ikisen kanssa. En nyt puhu Big Brotherista, vaan ihan yleisesti elämästä. Musta on surullista, kuinka esim. kouluissa (ja varmaan ehkä joillain työpaikoillakin...?) tapahtuvissa kiusaamistilanteissa joskus käy niin, että kaveritkin voivat kääntyä toista vastaan siksi, etteivät itse tulisi inhotuiksi ja kiusatuiksi, että he säilyttäisivät muiden hyväksynnän. En pysty käsittämään, miten joku ihminen voi olla niin heikko, että antaa muiden viedä itseään miten sattuu. Se on mielestäni heikkoutta, jos antaa muiden määrätä suhtautumisen johonkin ihmiseen. Vahvuutta on pysytellä toisen vierellä piittaamatta ollenkaan siitä, mitä muut ajattelevat ja on reilusti ja rohkeasti juuri sillä "puolella" missä oikeasti haluaa olla.

 

No nyt hyppäsin ihan kunnolla tavallaan ohi aiheen, koska tuo äskeinen nyt ei enää liittynyt siihen mistä alunperin olin kirjoittamassa. Mutta pointtini on se, että vaikka koko maailma kääntyisi minua vastaan, en silti aio olla eri mieltä Benistä kuin tähänkään asti. Pidin hänestä talossa ja pidän edelleen, seison mielipiteeni takana enkä aio missään tapauksessa sitä muuttaa, ellen itse sitä huomaa syytä muuttaa. Ben on edelleen yksi voittajasuosikkini, toinen on Sebastian. Janica kolmas. :)

 

Olen jo lokakuun noin puolestavälistä asti alkanut pikkuhiljaa ottamaan kaikenlaisia joulujuttuja hoitaakseni. Olen niin jouluihminen henkeen ja vereen ja aloitan ne hommat joka vuosi näihin aikoihin. Tiedän, se on monen mielestä liian aikaista mutta mulla on jouluvalot aina jo tuohon aikaan ikkunoissa. En koskaan ota tästä mitään stressiä, enkä osaa kuvitella miten toiset stressaavat joulusta niin paljon. Sana joulustressi on mulle aivan täysin tuntematon. Ainoa mikä tuo vähän paineita on se, mitä lahjoja keksisin ihmisille. Olen siinä todella huono, ideat loppuvat lähes aina kesken, vaikka yritän tehdä sitä kuinka ajoissa tahansa. Itselleni keksin vaikka miljoona vaihtoehtoa, mitä haluaisin: Koruja (monesti sellaisia, missä on mahdollisimman paljon kaikenlaisia roikkuvia härpäkkeitä, mitkä kilisee ja kolisee kilometrien päähän, on ihan yksinkertaisetkin kivoja :)), kenkiä (korkkareita), lahjakortteja ihan mihin tahansa, suklaata, mahdollisimman pörröisiä lapasia, kaulaliinoja, sukkia... jne. Vaihtoehtoja löytyy kyllä. Kuitenkin musta on mukavempi antaa lahjoja kuin saada niitä. Tulee todella hyvä mieli, jos saaja on tyytyväinen. Varsinkin itse tehtyjä on kiva lahjoittaa. Aika paljon olen tehnyt helmikoruja ja yhtenä vuotena tein seuraavan vuoden kalenterin jollain kalenterinteko-ohjelmalla (joka itseasiassa taitaa olla tässä koneella edelleen...), johon keräsin joka kuukaudelle jonkin tärkeän kuvan ja lyhyen runon, joka liittyi jotenkin aina siihen tiettyyn kuukauteen. Ehkä jotain vastaavanlaista pitäisi miettiä tänäkin vuonna...

 

Kello alkaa hipoa pian jo aamua ja vieläkään en ole päässyt untenmaille. On seurailtava talon tapahtumia, en millään pysty vielä irrottautumaan. Mulla ei edelleenkään toimi 24/7, koska katsomo tökkii tällä koneella niin pahasti, että joka sanan jälkeen pätkii, joten odottelen sitä päivää kunhan saan sen miniläppärin ostettua, jos tämä tilanne korjaantuisi sitten ja saisin sitä seurailla. Nyt on vain vilkuiltava nettisivuja. Harmittaa kyllä tuo etten saa katsottua. Oli aikamoinen yllätys tuo Elinan meneminen taloon ainakin mulle. En yhtään osannut edes aavistella, että tällaistakin vielä voisi tapahtua. Joskus aiemmilla kausilla tuollainen on käynyt mielessä, mutta koska sitä ei silloin tapahtunut, olin jo unohtanut koko ajatuksen. Katsoin Extraa tänään (tai siis eilen... kuten aina) ja tuli ihan täysin puun takaa. Hieno ja mielenkiintoinen käänne tämä kyllä on. Olisin halunnut itsekin olla talosssa mukana... Tai edes tosiaan seurata tuota 24/7:n kautta. Illan koosteissa kun ei näytetä kuin murto-osa tapahtumista. Nähtäväksi jää, kuinka pitkä tästä vierailusta tulee. Oma veikkaus on, että huomenna loppuu, tosin luulin aiemmin illalla että on vain muutaman tunnin mittainen. Nämä osaavat kyllä yllättää :) Mä kuitenkin lähetän täältä ihanalle Elinalle hirmuisen paljon tsemppiä taloon! Hieno kokemus se on, ei siitä pääse mihinkään :)