Niin se on taas tämänkin vuoden joulu vietetty. Meillä oli ihan perinteinen joulu. Tehtiin aamusta reissu haudoille, parin tutun ja sukulaisten luokse ja sitten mun luokse perheen kanssa. Saunaa, ruokaa, vielä vähän lisää ruokaa ;), lahjojen availua, olemista. Rakastan joulua ja olen niin jouluihminen henkeen ja vereen, rakastan suunnitella ja valmistella sitä yhtä päivää. Nautin joulun ajasta ja siitä tunnelmasta koko sydämestäni. Nyt nämä välipäivät sitten vaan edelleenkin rentoutumisen merkeissä, mitään kovinkaan ihmeellistä en aio tehdä. En edes rasita itseäni liikunnalla, teen sitä sitten ensi viikosta alkaen taas.

Uudenvuoden suunnitelmat ovat vielä täysin auki. Mietin, menisinkö siskon luokse, hänen ja hänen tytön seuraksi, paistaisin herkkuja mukaan ja olisin sitten ihan selvinpäinkin. Pystyisinköhän viettämään tuota niin rauhallisesti? Vielä on aikaa miettiä, mutta tuskinpa mulla mitään kovin ihmeellisiä suunnitelmia tulee olemaan. Helsinkiin mieli tekisi, mutta nyt ei yksinkertaisesti ole rahaa lähteä sinne, joten pakko pysyä kotiseuduilla. No, onhan täälläkin ihan kivaa :)

Tulevakin vuosi on täysin auki. Mitään varmoja lukkoon lyötyjä juttuja ei todellakaan ole, olen tällä hetkellä ihan tyhjän päällä. Olen kyllä miettinyt kaikenlaista ja päättänyt onneanikin kokeilla. Toivon pääseväni koulunpenkille syksyllä. Jätin sen hoitoalan, en aio sinne edes hakeutua. Ainoa, mutta tarpeeksi hyvä syy on se henkinen puoli, en tule mitenkään kestämään sitä. En mitenkään pysty katsomaan vierestä ihmisten sitä tuskaa, mitä joutuisin siinä työssä kohtaamaan. Mielenterveyspuoli (ja mikä tahansa sen alan homma) on rankkaa, minusta vain ei ole siihen, vaikka kuinka haluaisin. Olen päättänyt hakea keväällä konservatoriolle opiskelemaan muusikon tutkintoa. Ja niin kovin tahtoisin Helsinkiin opiskelemaan, mutta olen 99 prosenttisen varma siitä, etten tule sinne pääsemään. Pääkaupunkiseudulle on varmasti hakijoita niin hirvittävät määrät, etten usko mahdollisuuksiin siellä. Toki aion yrittää, koska koskaan ei voi tietää enkä siinä mitään tule menettämään, mutta pakko on hakemus laittaa myös Joensuun puolelle. Mielummin kuitenkin opiskelen Joensuussa kuin en ollenkaan, vaikken ottaisi Joensuun paikkaa vastaan, en siitä huolimatta pääsisi Helsinkiin asumaan. Niin se vain menee, vastaan en voi taistella vaikka kuinka sydän huutaakin sinne kaupunkiin. Jos nyt yritän positiivisesti ajatella, niin eihän nuo opinnot kestä kuin sen vähän reilut pari vuotta (kun saan hyväksiluettua aiempien opintojen yleisaineita) ja sitten tie on auki, voin muuttaa ja aika kuluu varmasti nopeasti. Mutta voi sitä onnen päivää, jos minut valittaisikin jo nyt Helsingin Pop jaz konservatorioon, eihän tässä mikään voisi paremmin enää mennäkään. Nämä kaksi ovat kevään hakulistalla, toivon todella että pääsisin jompaankumpaan. Mutta mitä sitten teen, jos kummastakaan ei ovet aukea? Sen kuitenkin tiedän, etten voi enää seuraavaa vuotta kotona makoilla tekemättä yhtään mitään. Olen tehnyt sitä jo pari vuotta, tätä syksyä nyt ei lasketa koska olen jopa saanut jotain aikaan, sen tärkeimmän ja rakkaimman unelmani toteutumaan.

Tällä hetkellä tuntuu aika mahdottomalta se, että nyt tulevan keväänkin vain joutenolisin sängyn pohjalla, tulisin ja menisin oman mieleni mukaan ilman minkäänlaista rytmiä ja edes jonkinlaista aikataulua. Tuntuu, että tulen hulluksi jos en keksi jotain. Pianonsoittoa voisin tottakai treenailla, sen haluaisin ottaa noissa musiikkiopinnoissa pääinstrumentiksi ja keskittyä siihen täysin. Olen soittanut pari vuotta rumpuja ja yhden kitaraa. Kitarassa en tosiaan ole hyvä. Rummut ovat mulle helpoin juttu, mutta pianosta pidän kaikista eniten, sitä olen pisimmän aikaa soittanut ja sen haluan opinnoissa itselleni. Mutta eihän se riitä, olisi hyvä olla muitakin suunnitelmia kevään ajaksi. Tämä pelkkä tuumailu saa jo pikkuhiljaa riittää.

Ehkä noin parisen vuotta sitten olin todella kiinnostunut DJ:n hommista. Halusin päästä soittamaan johonkin baariin / yökerhoon levyjä, en siis mitään omaa tuotantoani koska mulla ei sellaista ole, vaan ihan muiden biisejä, mitä nyt näissä paikoissa yleensä soitellaan. Haaveen kuitenkin hylkäsin, koska ihan vain oman pääni sisällä ajattelin, etten pysty koskaan käyttämään niitä laitteita, tietenkään kysymättä mitään muilta. Ajattelin, että ehkä niissä on jotain sellaista, ettei siitä tule mitään... Kunnes nyt, ihan vähän aikaa sitten kuulin, että kyllä levyjen pyörittäminen niillä laitteilla onnistuu. No joo. Kyllähän mä pystyn stereoita ja kaikenlaista vastaavaa käyttämään, kun vaan ulkoa opettelen kaikki napit, mistä tapahtuu mitäkin. Mulla ei ole minkäänlaista käsitystäkään siitä, millaisia laitteita nuo tiskijukat käyttävät, mutta toivo heräsi kuitenkin uudestaan. Eihän noihinkaan hommiin voi ihan noin vain hypätä. Ei ole minkäänlaista kokemusta, ei pienintäkään tietoa asioista, olen aivan täysi raakile, enkä edes vielä sellainen... Pitäisi löytää joku, joka ensiksikin voisi esitellä mulle laitteita, että voisin katsoa, pystynkö niitä sujuvasti käyttämään ilman että tulee mitään noloja taukoja tai muita ongelmia kesken tositoimien. Ja sen jälkeen harjoitella, hankkkia tietoja kaikesta muustakin, mitä tähän hommaan liittyy... En tiedä kuka ja mistä, mutta jostakin on joku ihminen löydettävä. Haluan todellakin päästä kokeilemaan ja katsomaan. Musiikki on minulle koko elämä, sen parissa haluaisin tehdä töitäkin joskus, jos se vain on mahdollista. Kirjoittamishommat on toinen... Ehkä vaikkapa tammikuun voisi aloittaa sillä, että yrittäisin jotain keksiä, löytää jonkun, joka ehkä voisi auttaa minut alkuun näissä jutuissa. Töitähän tämä paljon teettää eikä siltikään voi olla varma, tulenko koskaan hommia DJ:nä samaan, mutta kokeiltava on, tuskinpa minua kotoakaan kukaan tulee hakemaan ;) Jos ei mitään itse tee, ei silloin mitään saavutakaan, näin se vain menee. Tästä voisin enempikin kirjoitella, mutta jatkan myöhemmin, jos ja toivottavasti kunhan asia edistyy. Ainakin tahtoa olisi kovasti päästä näihin juttuihin mukaan, mutta niin tuntuu olevan monilla muillakin, olen kuullut että niihin hommiin olisi tulijoita ja pitää tosissaan osoittaa osaavansa, jos aikoo pärjätä. Katsotaan nyt kuinka tässä käy.