Tulokset eivät olleet sellaisia, mitä toivoin mutta haluan kuitenkin onnitella kaikkia voittajia, jokainen on kuitenkin palkintonsa ansainnut.

 

Yleisöäänestyksen esiintyjien kolmen kärki oli täysi yllätys. Aku Hirviniemi oli ainoa, jota veikkasin tuohon joukkoon... Mutta kuka on Minttu Mustakallio? Aivan uusi tuttavuus mulle. Hämärästi muistan syksyllä tulleen Klikkaa mua sarjan, mutten saa mitenkään mieleeni häntä mistään muualta. Voi tosin olla, että on mennyt multa vain ohi muuten, kuten niin moni muukin asia ;) Luulin loppuun asti, että Vappu olisi ollut tuossa kolmen parhaan joukossa. Uskon että aika tasaista on äänestys ollut.

 

No. Kaikesta huolimatta Big Brother, ihanat Elina, Susanna ja Vappu ovat kuitenkin mulle aina voittajia, menivätpä palkinnot ja äänet miten tahansa. Jokainen näistä kolmesta olisi Kultaisen Venlan ansainnut ja vielä enemmän, BB myös. Jokainen heistä hoitaa hommansa loistavasti eikä kukaan muu pysty heitä korvaamaan, ja ilman Big Brotheria Suomen tosiTV-ohjelmien joukossa olisi todella suuri tyhjiö, jota ei voisi mitenkään eikä mikään muu ohjelma koskaan täyttää. Tämä oli nyt kansan tahto ja suurin osa halusi palkita vuoden 2011 eri tavalla kuin itse olisin tehnyt, mutta arvostan jokaisen mielipidettä enkä lähde sen enempää tästä vikisemään, vaikka nyt harmittaakin. Ensi vuonna taas jokainen tuemme omia suosikkejamme ja katsotaan sitten, kuinka käy. :)

 

Ja nyt mun on pakko tarttua tässä erääseen aiheeseen, josta piti jo aiemmin kirjoittaa mutten ole saanut sitäkään aikaiseksi. Tämä on siis ihan positiivisella mielellä kirjoitettu, hyväntahtoinen teksti. Tarkoitus ei ole ketään loukata tai tuoda esiin mitään pahaa, olen vain asiaa miettinyt ja vähän ehkä ihmetellytkin. Mutta siis en tosiaan mitenkään negatiivisessa mielessä.

 

Olen nyt viime aikoina pari kertaa törmännyt tilanteeseen, jossa tapaan uusia ihmisiä vähän pidemmän kaavan mukaan kuin vain pelkästään kadulla ohimennen jutellut hetken aikaa. Muut ihmisethän näkevät täsmälleen ihan täysin, minkä näköinen olen, jokaisen piirteen ulkonäöstäni. Heille en ole pelkkä ääni ja murto-osa ulkonäöstä kuten muut ovat minulle. Joitakin ihmisiä selvästi häiritsee, tai jos ei häiritse niin kuitenkin jollain tavalla mietityttää se, etten tiedä heidän ulkonäöstä paljonkaan, etten pysty silmin erottamaan esim. kasvonpiirteitä tai muita yhtä pikkutarkkoja asioita, jotka voi erottaa vain normaalin näkökyvyn avulla. He haluaisivat minun tietävän, miltä näyttävät, ehkä siksi, että olisimme edes jotenkin "tasoissa". Etteivät muut olisi minulle niin "vieraita ja tuntemattomia".

 

Niinpä sitten mulle on ehdotettu, että kävisin koskettamalla läpi toisen ihmisen kasvot. Tai jopa koko vartalon. Tuosta vartalon härkkimisestä mulle tulee väkisinkin mieleen kaikkea kaksimielistä ja härskiä, vaikka kuinka yritän pitää ajatukset ihan asiallisella tasolla ;) Ajatus siitä, että alkaisin koskemaan toisen vartaloa ilman että siinä olisi jotain muutakin kuin pelkkä tapaaminen jossa saa vain lämmintä kättä, herättää hilpeyttä. Siihen en ala enkä taida siitä edes tässä alkaa selvitystä tekemään tämän enempää. Ymmärrän mitä tässä on haettu, mutta oma huumori heittää väliin jotain aivan muuta :)

 

Mutta siis ne kasvot. Niihin piti tarkemmin vielä pureutua. En oikeastaan edes tiedä, kuinka muut näkörajoitteiset tai sokeat ihmiset näissä tilanteissa toimivat. Alkavatko kosketella toisten kasvoja. Itse en ole sitä koskaan tehnyt. Ja olen päättänytkin, etten aio tehdäkään. Nämä on jokaisen henkilökohtaisia tuntemuksia asioista, enkä todellakaan tuomitse heitä, jotka ottavat selvää tällä tavoin toisen ihmisen ulkonäöstä. Minusta se vaan tuntuu niin oudolta, jollain tavalla myös epänormaalilta. Itse tuntisin oloni aika hankalaksi, jos joku lähes tuntematon henkilö tulisi yht'äkkiä ja työntäisi kädet kasvoihin. Ja uskallan väittää, että aika moni muukin ihan näkevä ihminen antaisi mielummin naamansa olla ihan rauhassa. Mutta ilmeisesti tuo ei kaikkia haittaa, koska jotkut ovat toivoneet, että ottaisin selville heidän ulkonäköään näin. Koen asian niin, ettei mun tarvitse. En ole tähänkään asti tehnyt tiedolla mitään, millaiset kasvonpiirteet, minkä kokoiset silmät jne kenelläkin on, enkä usko että se tieto tekisi minua sen onnellisemmaksi tai rikkaammaksi tästä eteenkään päin. Mulle riittää se, että ihminen on sisältä päin kaunis, ulkonäkö on toissijainen juttu. Hiuksiin voin koskea, koska se on ihan normaalia, ei siinä ole mitään vastenmielistä tai epänormaalia. Ei sillä että hiusten värillä tai pituudella olisi merkitystä, mutta kyllähän ihmiset tykkäävät laittaakin toistensa hiuksia eikä siinä ole mitään vaikeaa. Multa on myös kysytty, miten mä harrastan seksiä jos en voi koskettaa toista edes muuten. No nämähän ovat hyvänen aika sentään tasan kaksi aivan täysin eri asiaa eivätkä liity toisiinsa mitenkään. Tässä tilanteessa tuo on luonnollista, asian ydin ja kaikkein tärkeintä, aivan varmasti kosken toista ihan joka paikkaan ;) En oikeastaan ymmärrä, miten näitä kahta tilannetta voidaan edes verrata keskenään. Sen kyllä käsitän, että ehkä joidenkin ihmisten voi olla vaikea ajatella itseään minun tilanteeseeni siinä, etten tiedä miltä toinen tasan tarkkaan näyttää. Ehkä he miettivät, että tilanne olisi itselle jotenkin vaikea kun eivät ole siihen tottuneet ja on hankala kuvitella sitä, kuinka sillä ei ole mulle väliä. Ja koska en itse välitä, toivoisin myös ettei se haittaisi muitakaan ihmisiä. Itse olisin ainakin iloinen jos joku ei jatkuvasti tuijottaisi kasvojani tai vartaloani vaan enemmänkin kuuntelisi, mitä puhun ja tekisi päätökset minusta sen pohjalta. :)

 

Joo joo, olen sanonut joskus pitäväni pitkistä ja lihaksikkaista miehistä. Tämä menee taas sinne läheisempiin puuhiin. Kun alan koskettamaan sitä tyyppiä muuallekin kuin päälaelle, kosketan mielummin vähän tukevampaa miestä, sellaista jolla on jonkin verran lihaksia ja jykevyyttä, se tuntuu paremmalta kuin laihan luisen miehen koskettelu ja siinä kyöhnääminen :) Nämä on taas niitä makuasioita. Toiset tykkäävät laihoista, toiset vähän lihaksikkaammista ja sellaisista, joilla on vähän mahaa myös. Ei tämä mun silmiä ruoki vaan puhtaasti tuntoaistia. Pituus taas tuo mulle turvallisen olon. En todellakaan väitä, etteikö lyhyemmänkin miehen seurassa voisi olla turvallista, mutta tuo on vain oman pääni sisällä oleva juttu. Tahdon miehen olevan pidempi ja jykevä, paljon suurempikokoinen kuin itse olen. Eli niin kauan kun en ihmistä koske käsin tai muuten, ei millään ulkoisella olemuksella ole väliä. Jokainen saa olla sellainen kuin on, enkä tuomitse ketään sen perusteella. =)

 

Eiköhän tässä ollut jo tätä tarpeeksi tälle kertaa. Jos vaihtaisin tämän kirjoittamisen urheilun pariin, ettei tarvitse tuntea morkkista siitä, ettei ole liikkunut tänään. Jossain vaiheessa ne päikkäritkin pitäisi nukkua...