Se on nyt sitten tehty. Allekirjoitin viime perjantaina lappusen, jonka sisältönä oli ilmoittautumislomake lukion aikuislinjalle. Asia on hoidettu ja mulla vähän omituinen olo. Kolme vuotta olen ollut ilman opiskelua, se aika on pitänyt sisällään ihan kaikkea muuta ja nyt rytmi muuttuu ihan täysin. Toki on hyvä et saan nukkua pitkään joka ikinen aamu, koska tuo tosiaan on iltalukio, joten olen varmasti paljon vastaanottavaisempi kuin aiemmin opiskellessani. Mutta tuo vaatii työtä todella paljon, siihen on valmistauduttava. No, kyllähän minä pystyn, sitä hoen itselleni vaikken ole oikeasti ollenkaan varma asiasta. Pakko mun on kuitenkin ne ylioppilaskirjoitukset saada läpi ja lakki päähän. Keskeyttää en voi, koska muuten saan muutamalta makeat naurut niskaani lähipiirissä ja eihän se nyt vaan kertakaikkiaan käy semmoinen. Mietin, että jos en itse keskeytä, niin näinköhän ne sieltä päästä sanovat mulle itse, että lähdes nyt siitä kotiin, ei sulla riitä yleissivistys ja asioista tietämys tämän tasoisessa koulussa. No oikeasti nyt alan vasta tajuta, ettei se peruskoulun päättötodistuksen keskiarvon suuri luku olekaan mikään pelkkä numero lukioon porukkaa valittaessa, ei se ole mikään höpöhöpö-juttu kuten olen aiemmin ajatellut. Oma keskiarvoni oli reilu kutonen. Mut jos siihen lisätään kotitalous ja kuvaamataito jotka olivat molemmat kasit, siitä tulee kyllä seiska. Taisi olla jopa tasan sen. Eli mulla ei olisi ollut mitään asiaa niillä numeroilla varsinkaan tuonne lukioon "normaalille puolelle", johon nyt pääsin. Aikuislukiossa ei kysellä numeroita, ei keskiarvoja, ei mitään, ennen lomakkeen täyttämistä. Sen kuin täytetään netissä tai paikanpäällä lappuseen yhteystiedot ja muutama lukiotavoitteita koskeva kohta ja jätetään sinne allekirjoituksen kera. Tässä jotenkin alkaa pikkuhiljaa iskeä pienoinen hätä, kun en tosissaan tiedä, miten tulen pärjäämään. En muista juurikaan mitään peruskoulussa opituista asioista, ei ole minkäänlaista käsitystä oikein mistään ja silloin oli se varmaan iän aiheuttama kapina ettei mikään kiinnosta, tää on ihan paskaa ja tyhmää ja nössöt vaan pärjää. No tuota jälkimmäistä en kyllä ajatellut, musta on aina ollut hienoa se, että ihmiset pärjäävät hyvin, jaksavat huolehtia opinnoistaan ja välittävät omasta tulevaisuudestaan eivätkä mene sen massan mukana, että jos pärjäät ja saat hyviä numeroita olet pahimmassa tapauksessa kiusattu ja kaikin tavoin outo mammantyttö- tai poika. Itse vaan pidin koulua ja opiskelua silloin pakkopullana, enkä halunnut, en välittänyt, ei ollut mielenkiintoa, kaikki meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Nythän olen tullut katumapäälle ja varsinkin siitä, etten osaa sanaakaan ruotsia ja haluaisin osata. Ja toki muutakin yleissivistystä olisi hyvä saada, on jälkeenpäin aika noloa oikeasti kun huomaa kuinka vähän yhtään mistään mitään tietää. On vaan toivottava, että hyvin käy ja menee, kai sitä samalla asenteella tässäkin asioissa pärjää kuten muissakin. Päättää vaan, että läpi pusketaan vaikka harmaasta kivestä tuli eteen mitä tahansa, sillähän tässä on pärjätty aiemminkin.

 

Mutta nyt ajatellaan positiivisesti tästä(kin) asiasta. Syksyhän on usein uuden alku. Ihmiset aloittavat uusia töitä, opintoja, harrastuksia ja kuka mitäkin. Mulla se on nyt tämä koulu. Kaiken kaikkiaan on kuitenkin tuosta hölmöydestä ja tietämättömyydestä ja sen kanssa alkuun pääsemisestä huolimatta hyvä ja positiivinen fiilis. Ajattelen asiaa niin, että voin aloittaa kaiken ihan puhtaalta pöydältä. Tutustua uusiin ihmisiin, löytää taas lisää ihania tyyppejä elämääni kuten viimekin syksynä, kokea uutta muutenkin, olla oma itseni. Ja nyt kun luultavasti olen tänä kesänä jotakuinkin kesäkunnossa, mikä toki jatkuu syksyyn, ei tarvitse enää siitäkään asiasta stressata. Omasta kropasta nimittäin. Se on ollut mulle jo pitkän aikaa sellainen kivireki jota raahaan perässäni, muokkaan, kidutan itseäni vähällä ravinnolla ja reilulla liikuntamäärällä. Typerältähän se kuulostaa ja pinnalliselta, mutta sen asian on oltava kunnossa että on helpompi elää ja olla. Mulle on aivan sama se, millaisia muut ovat ulkonäöltään, mutta omasta kunnosta on pidettävä huolta. Nyt sekin asia näyttää onneksi jo positiivisemmalta ja kroppa alkaa hiljalleen taipumaan mun tahtoon :) Kaikki kyllä järjestyy. Niin se vaan menee.

 

Ja sitten toukokuuhun. Sen pitäisi nyt näillä näkymin olla nimeltään tipaton toukokuu. Niin ajattelin kokeilla. Tammikuu kun meni myttyyn, niin nyt kohta alkava uusi kuukausi voisi olla hyvä hetki tähän. Kovasti epäilen tämän projektin onnistumista, viimeistään puolivälissä tulee retkahtaminen mutta ehkä suunnittelen jonkin palkinnon kesäkuun alkuun, mikä auttaisi viemään homman loppuun asti. Jotain raitista, mutta ihanaa. Ehkä sit Helsinkiin? Missä tulis sit kuitenkin naukattua... Ei. Shoppailemaan jotain kallista ja hienoa? Ei juuri nyt ole rahaa. Eli ei. Ellei joku muu kustanna sitä lystiä ;) Jotain hoitoja, hierontoja, kylpyjä... Ei, ei mulla niin kovaa mielenkiintoa ole niitä kohtaan että haittaisi jos missaisin ne. Ei. En tiedä. On vielä vatvottava asiaa pään sisällä, kai sekin siitä oikenee joskus. Yritys kai se on tärkein... ;)

 

Kuulostipa se pahalta. Ihan kuin olisin joku alkoholiriippuvainen, joka ei kykene olemaan edes yhtä viikkoa selvänä. Ei se ihan sitä ole, mutta tykkään esim. saunassa nautiskella muutaman, ja nekin jäis pois. Ja tietysti myönnän, että kyllä sitä monesti perjantaisin uppoaa sitä muutamaa enemmän. Niin että kuukausi olisi jo sellainen aika, mikä ei ole ihan äskettäin täyttynytkään. Kyllä siihenkin pystyy kun vaan päättää niin, mutta se vaan on kiusaus suuri, kun joku pyytää jonnekin. Tai tulee käymään janoisena... tai... Mut en suinkaan ole niin pahassa jamassa (tai ylipäätään missään pinteessä) että tässä nyt sentään tarviis huolestua ;) Ehkä päätän nyt tältä istumalta, että tipaton toukokuu on ja pitää.

 

Sebastianin blogissa oli hyvä kirjoitus siitä, kuinka BB-taloon on helppo päästä. No itse "vasta" kolmannella hakukerralla pääsin joten en tiedä onko se niin helppoa, mutta hieno teksti kuitenkin eikä mulla ole siihen mitään lisättävää. Siitä sain kuitenkin pientä kipinää pohtia täällä, siis omia mielipiteitäni siitä, kuinka talossa mahdollisimman kauan ja hyvin pärjää ja miettiä myös niitä varjopuoliakin. Mutta tämä sitten joskus myöhemmin, nyt en jaksa. Vois olla ehkä päiväunien paikka, olihan se kello sentään melkein 12.00 kun itseni sängystä ylös sain eli hereillä ollaan jo useampi tunti tässä oltu.