Päätettiin eilen tehdä pikareissu Kuopion uuteen (?) Ikeaan. Tai itseasiassa äitini ja siskoni olivat sinne menossa, ja lähdin mukaan etsimään BB-talossa olleita astioita. Yllättävää kyllä, en kuollaksenikaan muista, millaisista juomalaseista siellä juotiin, oikeastaan ainoat mitkä muistan 100 prosenttisella varmuudella ovat ne lautaset. Ja niitä lähdin sitten tuolle reissulle metsästämään, kun kerta tilaisuus tarjottiin.

 

Ikea oli mulle pienoinen yllätys. Se, ettei siellä voi liikkua kuin yhteen suuntaan. Lattiassa olevat nuolet osoittavat sen tietyn lenkin, mikä on kuljettava että pääsee lähtöpisteestä kassoille ja takaisin ei ole paluuta, ostokset on tehtävä saman tien eikä voi palata niitä enää hakemaan jälkeenpäin. Löysin kuin löysinkin lautaset, joiden takia lähdin. Ja koska sain kuulla näistä kulkemismahdollisuuksista vasta kassojen lähellä, en vielä siinä vaiheessa tajunnut lautasia mukaani ottaa kun ensimmäisen kerran sain ne käsiini. Ajattelin, että otetaan myöhemmin. Kassojen kohdalla mulle kerrottiin, että on kierrettävä takaisin lähtöpisteeseen jostain kauempaa, käveltävä sama lenkki ja sitä ei nyt kukaan enää kehtaisi sinne lähteä. Olisin hakenut ne itse, mutta tuolla en ollut koskaan aiemmin käynyt enkä paikkaa yhtään tuntenut tai tiennyt, en olisi niitä koskaan löytänyt... Ja mitä tapahtuu ihmiselle, joka oltiin herätelty aamusta puhelinsoitolla jo seitsemän jälkeen että päästään lähtemään, järkyttävän mahtavat unenlahjat omaavalle joka aamuisin ei saa itseään ylös kuin pakon edessä, kiukkuisena ja koko päivän väsyneenä. Tapahtui totaalinen hermojen palaminen ja vedin raivarit keskellä sitä paikkaa. Siinä vaiheessa ei enää kiinnostanut, tuijottaako ihmiset, mitä kukakin päänsä sisällä ajattelee tai mitä mieltä kukakin oli. Nykyään olen yrittänyt tukkia turpani yleisillä paikoilla, vaikka kuinka hermot menisivät eikä enää pystyisi pitämään itseään aisoissa millään, kun aiemmin annoin kaiken tulla ulos saman tien. Kai jokin pieni järjen ääni yrittää kuiskailla jotain. Että jos joku vaikka tunnistaa, muistaa, pitää aivan täytenä hulluna... tai jotain. Vaikka mitä sillä on väliä enää? Tuskin kukaan muistaa tai kellään olisi mitään mielenkiintoa kytätä tekemisiäni ja sitä, mitä sekoilen tai sanon missä tahansa. Olen ihminen muiden joukossa, en mikään sen kummempi. Kuitenkin sitä joskus miettii, ettei nyt antaisi itsestään ihan idioottia kuvaa - jos nyt joku jossain sittenkin... Mutta tällä reissulla kaikki päättyi hyvin. Minä kuin pieni lapsi, känkkäränkkäväsyraivokohtauksen, joka kyllä oli sieltä miedoimmasta päästä, jälkeen sain lautaseni, niitä lähdettiin vielä hakemaan. Eikä kukaan jaksa mun mököttämistäkään, kun en sitten puhu, en ota kantaa mihinkään, olen vaan suuttunut ja kärttyinen ja hankala kaikin puolin niin kauan että joku toinen lepyttelee, jaksa kukaan katsella loputtomiin. :) Ja minähän olen hyvin onnellinen näistä, nyt on taas jotain pientä muistoa viime vuodelta. Ne pienet jälkiruokakulhot jäivät vielä ostamatta, joista vetelin luonnonjogurttia myslillä naamariin, mutta seuraavalla kerralla sitten. Ehkä kesällä, tai sitten tilaan netistä. Tanja kertoi, että sillä on niitä meidän juomalaseja, pitääkin kysyä millaisia ne olivatkaan, että saan niitäkin kaappiin. Ei ole mitään muistikuvia, vaikka taisin viettää suurimman osan talossaoloajastani vesilasi kädessä ;)

 

Sain Ikeassa vielä erityiskohteluakin. En tiedä, onko se hyvä vai vähemmän hyvä asia. Tottakai ymmärrän, ettei kukaan tee sitä pahalla, ihmiset tarkoittavat vain hyvää ja mulla ei ole mitään valittamista. Mutta kyllähän se joskus saattaa mennä vähän yli. Oltiin juuri saatu poimittua lautaset paketissa hyllystä kassiin ja sisko kysyi myyjältä, olisiko täältä mitään oikotietä kassalle. Ja ihan vain siksi, että oltiin jo kerran kierretty se lenkki eikä vaan yksinkertaisesti jaksaisi enää. Myyjä kertoi, ettei ole... Mutta sitten huomasi lasit mulla päässä ja tajusi siitä mikä minua "vaivaa". "Voin minä teidät ohjata tuolta yhden oven kautta, sieltä on lyhyempi matka eikä sieltä yleensä päästetä asiakkaita, mutta kun hän ei näe, niin on pitkä matka taivaltaa tuolta kautta". Tosiasiassa lenkki ei ollut edes pitkä. Mutta koska lautaslaatikko kassissa painoi kuin synti, annoin asian olla. Ja olisin antanut muutenkin. En koskaan raaski sanoa ihmisille, että hei, nyt meni pikkuisen yli ja ettei minua tarvitse asioissa päästää muita helpommalla. Kyllähän mulla jalat toimivat ja pystyn muutenkin asioita tekemään kuten muutkin, ainoat mitkä tuottavat ongelmia ovat tarkkaan näkemiseen liittyvät jutut. Tottakai ymmärrän, että ihmiset tekevät asioita puolestani ja päästävät minut helpommalla vain ystävällisyyttään ja haluavat olla kohteliaita. Eikä se ole mikään kamala virhe tai väärin, mutta tietysti toivoisin voivani olla samassa asemassa kuten muutkin. Mutta sain mitä lähdin hakemaan ja se on tärkeintä. Nyt vaan nötköttiä ja perunaa vetämään sitten seuraavaksi. Tosin ne eivät sovi mitenkään tämän hetkiseen ruokavaliooni. Eilen olin itsestäni ylpeä, kun katselin vierestä kuinka muut ottaa pizzaa ja hotdogeja ja itse menin porkkanaraasteella ja salaatilla. Tai oikeastaan ei tarvitse olla sen kummemmin edes ylpeä, koska ei tehnyt mieli mitään eikä ollut vaikea olla syömättä. Tämä ketoosi on loistava tapa laihtua ja tässä tilassa olo on hyvä, kylläinen ja pirteä, ei sitä turhaan hehkuteta. Pysyttelen nyt n. 20 g hiilareilla päivässä ja syksyyn mennessä kun opinnot alkavat, on oltava laiha. Se on tavoite.

 

Eilen julkaistiin uutta tietoa Big Brotherista. Alkamispäivä on 27.8. Silloin porukka menee taloon ja 24/7 alkaa näkyä talon tapahtumat. Omat opintonihan alkavat siis samana päivänä. Mutta minä, ikuisena Big Brotherin katsojana ja suurkuluttajana taidan jättää koulun aloittamisen sitten tiistaihin. Aikaisemmillahan kausilla vanhat asukkaat ovat päässeet paikanpäälle katsomaan lähetyksiä, mutta en tiedä, kuinka tänä vuonna asiat menevät. Jos nyt käy niin hyvin, että kutsu tulee, niin sinnehän mun on mentävä, siinä ei ole mitään vaihtoehtoja. Tämä on kuitenkin niin ainutlaatuista ja erilaista, ei tällaista voi jättää väliin. Opintoja voi onneksi venyttää ja itse käyn iltalukiota, mikä on vielä joustavampi kuin ns. tavallinen päivälukio. Ja jos kutsua ei tule, katson kotona 24/7-kanavalta millaista porukkaa taloon astuu ja miten ensimmäinen ilta etenee. Ei näitä liian usein tapahdu, ja oman osallistumiseni myötä se side vain lujittuu ohjelmaan, en osaa enää päästää irti, en varsinkaan nyt. Tässä alkaa kuitenkin jo nyt iskeä haikeus. Joku muu kokee sen nyt, joillakin se on vielä edessä... Ja vastahan itse olin samassa tilanteessa. Kävelin sinne vasta eilen, eihän aika voi näin nopeasti mennä. Nyt on vahvat fiilikset jo, miten sitten kun oikeasti talon ovi avautuu ensimmäisen kerran? Tällä hetkellä odotan ohjelmalta kaikkein eniten vain sitä, että taloon astuu joku sellainen asukas, jota saan fanittaa oikein kunnolla koko kauden. Joku, joka kolahtaa ja josta tulee mun oma suosikkini, koko kauden paras asukas, joka ei saa ikinä lähteä talosta, ei ennen finaali-iltaa ja silloinkin vasta viimeisenä. Jännittää.

 

Niin siinä sitten myös kävi, että toinen juontajista vaihtui tällä kaudella. Jollakin ihmeellisellä tavalla osasin odottaa, jotenkin jo aavistin, että nyt tähän tulee muutos. Ehdin jo mielessäni arvailla, kuka tai ketkä voisivat tulla tilalle, jos toinen tai molemmat eivät enäää jatka. En kuitenkaan osunut arvauksissani oikeaan. Cristal Snow. Niin. Kuka? Mulla ei ole hänestä minkäänlaista tietoa ennestään, en tiedä muuta kuin nimen ja että jotenkin liittyy musiikkiin. Muistan, kun olin kesällä 2006 Kaivopuistossa Pride tapahtumassa katsomassa Nerdeetä, hän taisi esiintyä siellä ennen kuin mun ikuinen ykkössuosikkini astui lavalle. Voi olla, että muistan väärin, mutta aika vahvat muistikuvat ovat että juuri hän oli aiemmin lavalla kun oltiin tultu odottamaan keikkaa. (joku voi korjata jos muistaa, jos olen väärässä) Mitään muuta en tiedä, nimi on saattanut vilahtaa jossakin uutisessa ja se siitä. En lähde edes ottamaan mitään kantaa, kun ei ole minkäänlaista mielikuvaa. Kuitenkin positiivinen ajattelutapa kantaa pitkälle ja uskon, että saadaan hyvät BB-extrat tälläkin kaudella. Mutta kyllä tämä juontajanvaihdos kaikesta huolimatta harmittaa. Itse toivoin, että tälläkin kaudella oltaisi menty samojen juontajien voimin eteenpäin. Tietenkään mikään ei kestä loputtomiin, ohjelmissa tapahtuu muutoksia ja ihmiset haluavat ottaa uusia haasteita vastaan. Niinhän se menee muuallakin. Enhän itsekään halua pyöriä samoissa ympyröissä koko elämääni eivätkä uudet jutut koskaan ole mikään huono tai väärä asia. Ja nyt oli aika mennä eteenpäin ja BB:n uudistua myös. Mutta Susanna oli hyvä juontaja. Ja sopi tähän hienosti. Olen tätä mieltä -  sanokoot muut mitä tahtovat, keskustelupalstoilla tai missä tahansa. Sunnuntai-iltoihin jää iso aukko nyt, mutta kyllä tähän tottuu sitten taas ajallaan. Susanna on mukava ja sympaattinen muutenkin ja ikävä ettei nyt enää nähdä tuolla sunnuntain lähetyksissä syksyllä (enhän siis edes itsekään tiedä, pääsenkö paikalle seurailemaan :)). Mutta aina jotain hyvääkin, nimittäin onneksi kuitenkin Elina jää! Tulee aivan varmasti pärjäämään hienosti yksinkin ja saadaan loistavat sunnuntai-illat ruutuihin. Eli ei mitään hätää kuitenkaan, kaikki on hyvin edelleen :) Nyt vaan mielenkiinnolla odotellaan extroja, että mitä uutta siellä tapahtuukaan. Ihan hyvillä mielin odotellaan kahdeksatta kautta.

 

Nyt on kesä aikaa treenailla juoksemista ihan kunnolla. Syksyllä olisi tarkoitus osallistua Midnight run-juoksutapahtumaan. Vähän vaan jännittää, että miten tää kesätreenaus sujuu, kun kuitenkin jossain vaiheessa on tulossa ne kamalat helteet ja silloin ei jaksa edes kättä nostaa. Vihaan sitä kuumuutta koko sydämestäni ja nyt vielä tämä. Ei voi edes kävellä, pyöräillä, tehdä mitään, että saisi pidettyä kuntoa yllä. Useamman viikon mittaisina ne kuitenkin pysyy ja mun hysteerinen luonne tämän osalta ei kestä sitä. Koska kyllähän kunto rapistuu aivan olemattomiin muutamassa viikossa, en jaksa edes portaita enää säiden taas viilettyä, lihon ainakin 40 kg ja siis sehän on aivan kamalaa pitää pientä taukoa. Oikeasti pitäisi osata vain rauhoittua, mikään ei kaadu siihen... Mutta kun ei niin ei, en taatusti tule pysymään järjissäni. No, parhaani teen että saisin mahdollisimman hyvät treenit pidettyä, tuo tapahtuma on pakko päästä käymään läpi. Toinen vaihtoehto olisi Vuosaarijuoksu. Vuosaarihan on ihana paikka, rakastan sitä kovasti ja siellä olisi mieletöntä päästä vetämään se reilu 10 kilometrin matka. Mutta ehkä tuo Midnight run vie nyt kuitenkin voiton, koska se on myöhään illalla. On pimeää, valoja, ihan erilainen fiilis ja se on pakko saada kokea. Voihan siellä Vuosaaressa muutenkin olla kuin juosten... Mutta jos en ehdi ilmoittautua tähän, niin Vuosaari on sitten se minkä juoksen. Tarkoitushan oli juosta nyt Naistenkymppi, mutta en omasta mielestäni treenannut tarpeeksi ja olin ihan huono ja paskakuntoinen ja muutenkin kaikin puolin niin typerästi valmistautunut, en lähtenyt. Kyllähän sitä pitää olla vähintään maratonkunnossa, minun siis. Enhän toki voi sulatella itseltäni kuin maailman parhaan suorituksen, tietysti on oltava täydellinen tai muuten on täysi nolla. Pitäisi ehkä opetella olemaan vähän armollisempi itselleen, ei turhalla ankaruudella ja täydellisyyden tavoittelulla päästä pitkälle. Kaikki tavoittelut jäävät todella lyhyiksi. Katsotaan elokuun puolivälin jälkeen, millä mielellä olen..