Sunnuntain suunnitelmat levisivät täydellisesti käsiin. En ollut Talk Showssa kuten oli tarkoitus. Tuli monenlaista mutkaa matkaan ja reissu jäi tekemättä. Se oli mulle vielä kovempi pala, mitä osasin edes kuvitella. Olin jo valmistautunut siihen, että pääsen näkemään näitä ihmisiä ja seuraamaan kaiken paikan päältä. Mutta nyt kävi näin. Lauantai oli kyllä huonoin päivä pitkiin aikoihin, kun tajusin että hommat ei menneet kuten oli tarkoitus. Ja kaiken sen lisäksi oli niin kamala krapula, että pahensi olotilaa entisestään. En käsitä, mistä se nyt tuli kun en yleensä sellaista kärsi, luulen että kaikki vaikutti kaikkeen... Juttelin sitten iltapäivästä erään Big Brotheriin liittyvän ihmisen kanssa ja siitä tuli jo parempi mieli. Nyt tapahtui mitä tapahtui, en suostu jättämään enää yhtään lähetystä väliin. Kaikki on kohta ohi ja nyt ei ole vara missata yhtään mitään.

Ystävääni kuitenkin näin ja perjantai-iltana pidettiinkin sitten hauskaa ihan kunnolla. Lähdettiin iltasella lähikuppilaan, jossa seuraan liittyi muutama henkilö jotka minut olivat tunnistaneet ja itseasiassa asuvat melkein naapurissa. Jatkettiin siitä yhdessä keskustaan, jossa menikin sitten lähes koko yö. Siinä kävi vaikka minkälaista tyyppiä jutuilla, mutta asiallisia olivat kaikki ja oli kiva jutustella, vaikken aivan kaikkea edes muistakaan. Oli kaiken kaikkiaan hieno ilta, vaikka se sitten päättyikin ikävästi, mistä en tänne voi enempää valitettavasti kertoa. Mutta monenlaisiin ihmisiin tuli törmättyä ja juteltua, mikä on aina mahtavaa. Musta on hienoa huomata, miten ihmiset lähestyvät ja kyselevät kaikenlaista. Ja osan kanssa tutustuin lähemminkin ja uskon että yhteyttä pidetään vielä tuon illan jälkeenkin. Näinkin voi saada uusia ystäviä, kun käy vähän juhlimassa. Olen todellakin avoin uusille ihmisille ja jokainen tuttavuus on mielenkiintoinen ja olen iloinen kaikista niistä ihmisistä, joihin saan tutustua.

Hevoshommissakin kävin tänään pitkästä aikaa. Laitettiin eläin kärryjen eteen, mitä ei olla tehty moniin vuosiin. Ihan hissuksiin aloiteltiin, rauhassa ja ihan hetki vaan, että tottuu taas ja muistaa mistä on kyse. Ensin meinasi liikkua kärryt perässä peruuttamalla, mutta sitten löytyi se oikea etenemistapa pienen hermostuksen jälkeen. Siis hevonen hermostui, en minä. Vaikka lyhythermoinen olenkin, on sentään jonkinlainen tilannetaju, ettei räjähdä ihan missä tilanteissa tahansa. Kyllä se tästä taas lähtee :)

Nyt kun ei uni vielä edes yritä hiipiä silmään, alan taistelemaan iPodin kanssa. Mulla ei ole pienintäkään käsitystä siitä, kuinka saisin ladattua tuohon musiikkia mutta jotain on vielä kokeiltava. Mulla ei todellakaan riitä järki tällaiseen mitenkään päin, kun sitä ei ole pienemmissä ja helpoimmissakaan asioissa. Jos joskus vielä onnistun, voin olla todella ylpeä itsestäni. Nyt taas ymmärrän, miksi jätin tietotekniikan opinnot kesken. En tosiaan ole mikään fiksu ihminen, kuten se on jo varmaan huomattu. Musta ei ole mihinkään sellaiseen, missä tarvitaan vähääkään jotain teoreettisia tietoja ja älykkyyttä. Luovat asiat ovat enempi se oma juttuni. Peruskoulunkin sain juuri ja juuri läpi, joten eihän multa voi paljoa odottaa :D Mutta nyt tuon laitteen kimppuun. Toivottavasti en hajoita. Muuta kuin oman pääni korkeintaan...