Onpa taas vierähtänyt aikaa viime postauksesta. Tosin eipä tässä ole oikein mitään kovin ihmeellistä tapahtunut, joten mitäpä sitä turhia rustaamaan. Lomailen, makoilen ja rentoudun, nautiskelen kesästä ja vapaa-ajasta, kun tiedän ettei syksyn tullen sitä enää ole. Opinnot alkavat ja aikatauluton elämä on taakse jäänyttä. Pakko kerätä energiaa niin paljon kuin se ikinä on mahdollista, että jaksaisi. Jostakin käsittämättömästä syystä mä olen kuitenkin niin täynnä virtaa, siis nimenomaan siihen opiskeluun liittyen että odotan jo ihan todella hyvillä fiiliksillä syksyä. En ymmärrä, tai olisi ikinä uskonut että olisin näinkin innostunut, kun miettii vaikkapa niitä aikoja kun viimeksi olen koulunpenkkiä kuluttanut. Ehkä nyt kun se ei ole mitään muiden vaatimaa pakkopullaa, siihen pystyy suhtautumaan aivan eri tavalla. Syksyä odotan myös tottakai toisestakin syystä. Sen varmaan jokainen jo arvaakin eli en syvenny sen enempää siihen nyt. Kesähän menee nopeasti. Kohtahan sitä alkaakin kaivata jo ihan järkyttävän paljon kunhan alkaa pimetä ja ilmat viilentyä. Nyt siis nautitaan.

 

Olin tosiaan kesäkuun alkupuolella Helsingissä koiralle lässyttämisen mm-kisoissa. Itse en osallistunut, mutta koirani pääsi kyllä lavalle... Tai olisi päässyt, jos ei olisi alkanut punturoida kesken kaiken. Kuvia mulla ei valitettavasti ole, videomateriaalia kylläkin mutta koska mulla ei ole lupaa sitä julkaista, en laita pätkää tänne.. Voittoa ei siis tullut. Oonahan ei suostunut menemään lavalle kun vuoro tuli. Kisaajien välissä oli niin pieni tauko, ettei sitä ehtinyt houkutella, olisi varmaan tullut jos olisi aikaa ollut vähän enemmän käytettävissä. En tiedä, mistä se johtui - ehkä paikalla oli sille niin paljon kaikkea muuta mielenkiintoista, ettei koiruutta vaan huvittanut. Tuomareiden mielipiteistä ei ole mitään hajua, kun palkinnot jaettiin vain kolmelle parhaalle eikä Oonaa mitenkään kommentoitu, kovasti Nina Tapio kuitenkin tälle hymyili. Kisassahan oli tarkoitus, että se fiilis siirtyisi lässyttäjältä lässytettävälle, mutta tällä kertaa homma meni myttyyn. Ensi vuonna kuulema järjestetään tähän liittyen festarit, sinne ehkä mäkin aion osallistua... Tai sitten en. Onneksi on vielä aikaa miettiä. Paikalla oli eräs sokea nainen opaskoiransa kanssa, joka osallistui ja pääsi kolmannelle sijalle. Itse en häntä tuntenut, mutta olen kerran tavannut sattumalta junassa. Itseasiassa viime kesänä, kun olin tulossa Helsingistä takaisin kotiin. Osallistujia oli muutenkin yllättävän paljon, useita kymmeniä ja lässyttäjiä oli monenlaisia. Kiva päivä kuitenkin kaiken kaikkiaan vaikkei voittoa saatu. Jokainen osallistunut sai kuitenkin koiranruokaa palkinnoksi. Ruuat saatiin pitää itse mutta herkkupalat sisälsivät vehnää, joten jouduttiin koiran allergian takia antamaan ne erään tutun koiralle. Mutta kyllähän niistäkin riittää, vieläkin on jäljellä. Ensi vuonna sitten taas, jos vaikka onnistaisi paremmin ;) Vaikka eihän se voitto ole tärkeintä, vaan osallistuminen.

 

Muuten tuo reissu oli lepäilyä, pientä shoppailua ja tutustumista eri maalaisiin keittiöihin. Ensimmäisenä iltana testattiin Nepalilaista, toisena Thaimaalaista ja kolmantena italialaista. Voiton ainakin mun kohdalla vei nepalilainen currykana. Ja kroppa kiittää. Kiitos ylimääräisistä kaloreista, jotka voi nyt tallettaa tiukasti vyötärölle ja nauraa partaansa, että nytpähän en irti näistä päästäkään. Tyhmä ihmismieli ja suu. No, voihan sitä lomalla... Aika rankkaa dieettiähän tässä olen muuten vetänytkin, paitsi juhannuksena. Meillä täällä Joensuussa saa vain näistä italialaista, joten nuo kaksi muuta olivat uusia kokemuksia - ja loistavia sellaisia. Itse kyllä kaipaisin tänne enemmän eri maalaisia ravintoloita, mutta ne eivät varmaan tämän kokoisessa kaupungissa kovin hyvin kannata. Intialainen on mun suosikkipaikka. Onneksi voi käydä Helsingissä santsaamassa aina välillä :) Ja mikä parasta, reissu oli täysin selvä! ;) Ei siinä edes oikein ehtinyt baareja miettiä kun oli kaikenlaista muuta.

 

Käväistiin myös Vuosaaressa, mistä olisi saanut varmasti paljon ihania kuvia, kun olisi tajunnut olla kamera kädessä koko ajan. Oikeasti harmittaa, kun mulla ei ole tänne paljonkaan kuvia laittaa erilaisista jutuista, tämä blogi ei taida sisältää yhtään kuvaa... Kun niillä ei juurikaan ole mulle niin väliä enkä niitä pysty katselemaan, ei siihen kiinnitä niinkään huomiota mutta yritän tehdä parannuksen tästä eteenpäin, ainakin edes ihan vähän. Yritettiin ottaa musta kuvaa meren rannalla. Olisin halunnut Facebookiin profiilikuvaksi sellaisen meritaustalla, mutta en onnistunut poseeraamaan tarpeeksi hyvin joten se jääköön myöhemmäksi. Otetaan sitten kunhan olen laihempi ja näytän paremmalta... ;) Vuosaari on kuitenkin edelleen kaunis ja rakas. :)

 

Maanantaina shoppasin itselleni muutaman rannekorun Kampista. Minut tuntien se on ihme, ettei muuta tarttunut mukaan. Yleensä tulen kassit pullollaan kotiin. Mulla oli tarkoitus treffata maanantaina myös Tanja, mutta se oli ollut ruotsin risteilyllä ja tuli maanantaiaamuna pois, ja sillä oli niin kova darra ettei pystynyt tulemaan paikalle. Näitähän sattuu aina sillointällöin ;) Mutta yritetään sitten paremmalla onnella myöhemmin, kunhan satun taas niille seuduille.. Juna lähti meillä neljän maissa (oli kyllä tunnin myöhässä!), sekin rajoitti suunnitelmia.

 

Juhannus neni mökillä melko rauhallisissa tunnelmissa. Söin ja join kohtuu paljon, perjantai oli vähän krapulainen ja korkkasin oman rantaveden tämän kesän osalta. Eli ihan perusmeininkiä siis.

 

Eikä tämä tähän lopu. Kohta on vuorossa Ilosaarirock, johon olen tosin menossa vain sunnuntaiksi, että pääsen näkemään ihananihananihananihanan Chisun ja tulee varmaan muitakin bändejä kuulosteltua. Wanajafestarit loppupuolella heinäkuuta on myös odotettu ja mahtava reissu. Sain kutsun ja kun kerta tämä samainen ihana siellä esiintyy, tokihan mun on mentävä! Kyllä kesä on mahtavaa aikaa. Muistakaa syödä paljon mansikoita tuoreina, siinä on paras kesäherkku, ei ole sitä voittanutta! Palataan taas!