Tästä on jo aikaa, kun viimeksi olen saanut tänne kirjoiteltua jotain. Ei ole oikein tapahtunut edes mitään kovinkaan isoja asioita, eli varmaan siinä suurin syy etten ole raapustanut mitään, toiseksi on niin laiskamato-olo, ettei vaan ole jaksanut / saanut aikaiseksi. Mulla on meneillään jonkinlainen talvihorros. Saatan nukkua ensin 15 tunnin yöunet ja sen jälkeen vielä parin tai kolmen tunnin päikkärit. Jotenkin vetämätön olo, tuntuu että kaikki päivät menevät vain sumussa eteenpäin. Jonkinlaista rytmiä olisi hyvä saada tähän elämään, ettei menisi koko kevät makoillessa peiton alla kotikolosessa.

Uudenvuoden lupauksia tein kaksi. Aiemmin en ole niitä tehnyt, koska en pysty niitä yleensä pitämään, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen ja päätin, että nyt on aika ryhdistäytyä ja kokeilla josko tuottaisi tulosta. Ensimmäisenä lupasin, että nyt jää röökit pois. Uutenavuotena poltin viimeksi, sen jälkeen en ole tupakkaan koskenutkaan eli ainakin tähän asti tuo on pitänyt. Ja suurena ihmeenä on kyllä sanottava, ettei ole edes ollut yhtään ikävä. Se oli vain luja päätös, että tuo loppuu nyt enkä ole savuja kaipaillut. Tokihan voi olla, että jossain vaiheessa repsahdan, mutta se on sitten sen ajan murhe, jos niin käy, en sen suuremmin välitä vaan palaan taas terveelle linjalle. Tosin nyt vuoden alusta tupakan ostamisesta on tehty kuulema niin vaikeaa, ettei mulla taitaisi hermotkaan sitä säätämistä kestää. ;) Nyt nautin savuttomasta ja raikkaasta ilmasta, eikä mitään vaikeuksia tällä hetkellä ainakaan ole.

Toinen lupaus onkin sitten vähän pidempi projekti, mutta toivon todella että tulee toteutumaan. Aloitin tammikuun alussa tämän ja sisukkuutta ja pitkää pinnaa tosiaan vaatii. Tarkoituksenani olisi saada noin 25-30 kg pois juhannukseen mennessä. Kesällä on oltava bikinikunnossa, enkä voi mitenkään enää jatkaa näin. En siedä omaa vartaloani, sen kanssa eläminen on päivä päivältä hankalempaa ja jos aikoo päästä niistä ongelmista eroon, on toimittava. Nyt olen tehnyt elämäntaparemontin, jossa lenkkeilen 4-5 kertaa viikkoon vähintään viiden kilometrin verran sekä muutaman kerran viikkoon kidutan vielä hyvänä lisänä itseäni kuntopyörän selässä kuulokkeet korvilla ja musiikit lujalla niin, että voin keskittyä musiikkiin, enkä siihen, milloin tuntuu rankimmalta ja hengästyttää eniten. Ja olen huomannut, että ennen viime syksyä mulla oli paljon parempi kunto, nyt tuntuu että on aloitettava kaikki lähes alusta. Juokseminen tuntuu hankalalta ja tekisi mieli kääntyä takaisin, mutta ei auta ruikuttaa, tällä mennään. Syömiset ovat mahdollisimman vähissä. Nyt karppaan aina sunnuntaista perjantaihin, lauantaisin on hiilaripäivä, koska se lukemani mukaan auttaa laihtumaan nopeammin. Karppaamisessahan se energia saadaan rasvasta ja sitä pitäisikin nauttia runsaasti, mutta minä en tee niin. Sen lisäksi, että jätän hiilihydraatit pois, säästän myös rasvoissa. Syön mahdollisimman vähärasvaisia tuotteita kuten kanaa, tonnikalaa, raejuustoa ja kurkkua / tomaattia / paprikaa / salaattia (joissa todella vähän hiilareita). Ajattelen sen niin, että onhan mulla jo rasvaa omastakin takaa kropassa, ottakoot elimistö energiansa sieltä. En ole tämän terveellisyyttä miettinyt, onko sieltä parhaimmasta päästä tapa saada itseään pienemmäksi, mutta oikeastaan en edes enää jaksa välittää siitä. Tärkeintä on, että se tapahtuu mahdollisimman nopeasti, ettei minun tarvitse enää elää näin tai kuunnella muidenkaan vihjailuja. Kyllä tämä tästä pikkuhiljaa alkaa tuloksia tuottamaan kunnolla, vaikka aikamoista rääkkiä onkin. Välillä tekee mieli luovuttaa ja antaa olla, mutta kun mietin aina toisen kerran, tajuan, etten voi. Laihtuminen normaaleihin mittoihin on kiitos ja palkinto, niin suuri, että itseään kannattaa rääkätä ja kiduttaa. Niin kauan kunnes on tyytyväinen itseensä, kannattaa tehdä töitä. Siihen on vielä pitkä matka, mutta aivan varmasti sekin päivä vielä tulee, kunhan en luovuta. Jaksaa jaksaa!

Joo ja vähän ennen uuttavuotta oli hengenlähtö lähellä, tai vähintäänkin koko pää meinasi saada ihan uudenlaisen ulkonäön. Olin sulattelemassa voita ja en tiennyt, ettei metallikattilaa saa laittaa mikroon. Olen siis aina tiennyt, ettei haarukoita, veitsiä ja lusikoita laiteta, mutten mitään muuta. Nyt sain myös uutta tietoa, että kattilan lisäksi esim. tinapaperi ja kananmunat ovat kiellettyjen listalla. Laitoin kattilan mikroon ja pidin muutaman sekunnin. Alkoi kuulua ihmeelliset äänet ja otin kattilan pois. Olin vielä työntämässä sitä takaisin, mutta onneksi eräs ystävä oli seurassani myös ja kysyi, että mitä ihmettä oikein teen... Jos olisin vielä hetkenkin pitänyt mikroa päällä, olisi se luultavasti räjähtänyt mun päähän, koska seisoin siinä aivan vieressä. No, opin jälleen jotain uutta. Mistä näitä kaikkia asioita voi tietää? :)

Nyt aletaan jännittämään Kultainen Venla-gaalaa, eli tänään MTV3-kanavalla klo 19.30. Toivottavasti menee kuten pitääkin. Tsemppiä Big Brother, Elina, Susanna ja Vappu! BB voittaa parhaan TV-ohjelman ja joku näistä ihanasta kolmesta parhaan esiintyjän, toivotaan että ihmiset ovat tajunneet äänestää parhaat kärkeen.