Kirjoitin tämän tekstin jo torstai-iltana, mutta sitten väsähdin ja en enää jaksanutkaan tuoda sitä tänne asti, vaan se jäi koneelle tiedostoihin pyörimään. Mutta jospa nyt olisi sitten tämän aika.

 

 Voihan maailman isoin itku. Kuinkahan kauan tämä Big Brother jatkuu tällaisena, mitä se on nyt tämän kuluvan viikon aikana ollut? Kuinka monta
kertaa asukkaat
joutuvat olemaan hievahtamatta paikallaan? Mulla alkaa oikeasti tulemaan kohta
taas jo nestehukan oireet. En ehdi mitenkään juomaan vettä samaan tahtiin
niin suuria määriä että nestetasapaino pysyisi kunnossa, kun kaikki tulee saman
tien silmien kautta pihalle. Ja eikä siinä vielä mitään, että vollotan
kun katson näitä tai luen netistä, mutta kun se itku tulee vielä jälkeenpäinkin.
On kyllä hurjaa tunnemylläkkää ollut. Ja varmasti juuri siksi tulee vielä
suuremmat reaktiot, koska olen itse myös tavannut nuo kaikki ihmiset ja se
myötätunto on niin suuri. Mutta en silti valita. Onhan tämä mahtava
tehtävä
ja tällaistahan BB:n on tarkoituskin olla. Herättää tunteita paljon ja laidasta
laitaan. :)

 

 Nyt siellä on siis käyneet ainakin Suvin, Sebastianin, Tanjan, Mikaelin,
Janican, Netan ja Ramin läheisiä. Ja Benkun. Pakosti tuli mietittyä, että jos
itse olisin nyt talossa, olen siitä 99 prosenttisen varma, ettei kukaan
läheisistäni olisi tullut. Ensinnäkin pitkä välimatka on yksi syy ja toinen se,
että aika moni on suoraan sanonut, ettei halua televisioon missään tapauksessa.
Mitähän mun kohdalla oltaisi keksitty? On vaikea sanoa, olisinko itse tuossa
tilanteessa liikkunut. 10 viikkoa talossa on kuitenkin todella pitkä aika
erossa kaikista läheisistä ja tärkeistä ihmisistä. Ajattelen nyt, että en
välttämättä
liikkuisi. Liikkumisestahan on aina rangaistuksena suoraan häätöäänestykseen
joutuminen, ja se olisi mulle niin rankka juttu, etten voisi kuvitellakaan
meneväni sinne "vapaaehtoisesti". Ehkä yrittäisin miettiä asiaa niin, että nään
kuitenkin ne ihmiset sitten ulkomaailmassa ja saan taas olla heidän kanssa,
viettää aikaa, halata niin paljon kuin ikinä haluan ja jutella kaikesta. Etten
kuitenkaan sen pienen hetken aikana halaisi, koska kyllähän sekin sitten
harmittaisi, kun toinen joutuu ulos ja se olisi eroaminen taas hänestä. Mutta
toisaalta. En todellakaan voi asiaa tietää. En ole kokenut tätä. Miltä se
sitten todella tuntuisi, kun joku tulisi siihen viereen ja tiedät, ettet saa
edes kättä nostaa? Se tunne voisi sillä hetkellä olla niin voimakas, etten
välttämättä kykenisi enää siinä vaiheessa pidättelemään itseäni... Olisi ollut
mielenkiintoista tietää, kuinka mulle olisi käynyt. Mutta se nyt on
valitettavasti
myöhäistä. Sitä voi vain arvailla. Ehkä kuitenkin vahvempi veikkaus on, etten
olisi liikkunut.

 

 Mun on vielä pakko palata myös tuohon toissailtaiseen strippaukseen, mikä
talossa nähtiin. Toiset siitä innostuivat enemmän, toiset vähemmän ja ainakaan
yksi asukkaista ei ollenkaan, mikä olikin jo odotettavissa. Nimittäin
Sebastian. Kun sain tietää, että talossa tällaista tapahtuu, tuli mulle saman
tien
mieleen, ettei tämä tosiaan ole Sebastianin mieleen, mutten osannut odottaa,
että hän ottaisi sen noin raskaasti, tai siltä se ainakin näytti että aika
rankkaa tuntui olevan. Ja voin hyvin kuvitella. Muistan kuinka hän ei missään
tapauksessa halunnut nähdä talossa esim. juuri alastomuutta tai halunnut
kuulla vaikkapa Tamerin vitsejä, jotka mitenkään liittyivät seksiin. Ymmärrän
Sebastianin kannan ja mun mielestä se on hienoa, että hän pystyy ja uskaltaa
olla reilusti juuri sellainen kuin on, rohkea ja tavallaan erilainen. Sebastian
on todella fiksu, kypsä ja keskustelutaitoinen, osaa ajatella ja oikeasti
miettiä monenlaisia asioita ja sanoa mielipiteensä, arvostan häntä todella
paljon. Enkä ole koskaan tavannut noin nuorta ihmistä, joka on noin kypsä. Ja
vielä miespuolinen! Ja mulle läheisin ja tärkein ihminen talossa.

 

 Mutta siis taas takaisin aiheeseen. Tuntui pahalta se, kuinka hän kääntyi pois
päin esiintyjistä ja varsinkin se, kun yksi niistä tuli Sebastianin lähelle,
onneksi meni pois kun käskettiin, vaikka en usko että näillä strippareilla oli
edes tiedossa se, ettei Sebastian tällaisesta pidä. En oikein osaa kuvitella
hänen tuntemuksia tai ajat uksia, koska tuossa mielessä olemme niin erilaisia.
Minua ei strippaus tai alastomuus haittaa, tai muutkaan sellaiset jutut,
joita hän välttelee kuulemasta ja näkemästä. Uskallan kuitenkin veikata, että
tuo hetki varmasti menee niihin epämiellyttävimpien joukkoon, mitä hän talossa
on kokenut.

 

 Ja tästä seurasi myös vielä asioiden selvittelyä Sebastianin ja Elinan
välillä. Mun on sanottava, että tuossa Elinan syyttämisessä meni Sebastian kyllä liian pitkälle ja teki väärin. En tiedä miten hän ajattelee tuotannon, tai onko hän sitä edes
koskaan sen enempää miettinyt, kuka mistäkin asioista päättää. Itse en
tuotannosta
mitään tiedä, mutta luulenpa, että ne on aivan eri henkilöt, jotka päättävät
siitä, mitä talossa milloinkin tapahtuu. He, jotka päättävät ohjelmasta ja
sen kulusta alusta asti (asukasvalinnat jne..), jotenkin en usko, että Elinalla
tai Susannalla tai kellään muullakaan, jotka sitä ovat silloin joskus aiemmin
juontaneet, olisi sormet pelissä näin isoissa asioissa. Tämä on vain mun
ajatus, josta en siis tiedä miten homma todellisuudessa toimii, mutta näin
oletan.
Toki Sebastian oli varmasti järkyttynyt ja muutenkin huonoilla fiiliksillä ja
yleensä silloin tulee sanottua monesti vähän mitä sattuu. Mutta ehkä asiaa
olisi voinut vielä vähän miettiä ensin ihan itsekseen. Mutta koska en itse
ollut tuolla kaikkea näkemässä enkä ole hänen kanssa jutellut, en voi tietää
mitä hän sillä hetkellä mietti. Minulla on vain se tieto, jonka olen
telkkarista nähnyt, eikä sitä kokonaiskuvaa, joten on tosi vaikea oikein
kommentoida
mitään. Kuitenkin se kommentti "tuotannosta" särähti niin pahasti mun korvaan.
Ja eipä tähän sitten sen enempää tarvittukaan, että se mun herkkä osa saatiin
taas esiin. Kaikesta huolimatta Sebastian on edelleen ihan yhtä tärkeä, enkä
halua häntä mistään tuomita tai syytellä. Tuo on ensimmäinen ja ainakin jos
ei viimeinen, niin yksi niistä harvoista ikävistä kommenteista, jotka saavat
mulle huonon fiiliksen pintaan. Eikä meistä kukaan ole täydellinen ja joka
ikinen sanoo joskus jotain muutakin kuin niitä ruusuisia asioita. Ja BB-talo on
sellainen paikka, joka saa kyllä tuntemaan kaikenlaista, aivan täysin laidasta
laitaan ja joskus ei aina edes itsekään tiedä syitä tunteilleen. Tästä voin
avautua joskus myöhemmin enemmän, kunhan löytyy sopiva hetki ja fiilis enempi
kirjoitella.

 

 Kun nuo Seis-tehtävän tapahtumat saivat minussa noin suuria tunteita aikaan, ei tämäkään ihan noin vaan läpi mennyt. En sentään itkenyt, mutta tuli kuitenkin kamala olo kun näin Elinan pahan mielen. Voi muru. Mun olisi tehnyt mieli mennä halaamaan, sanoa jotain. Edes että huomenna on viimeistään parempi fiilis, se menee tuolla lähes poikkeuksetta aina niin. Tuli mieleen se kerta, kun itse Tamerin lähdettyä samana iltana romahdin talossa täysin. Olisin varmasti itkenyt siellä vaikka koko yön, jos en vain väkisin sitä lopettanut illalla. Se paikka herättää niin paljon monenlaisia tunteita ja ihan ihmeellisetkin asiat tuo tunteita pintaan. Olen kyllä maailman huonoin lohduttamaan ketään, ja mun on vaikea mennä oma-aloitteisesti ihmisiä halailemaan, mihin on omat syynsä joihin vaikuttaa joskus aiemmin tapahtuneet asiat, mutta olisin nyt halunnut. Onneksi taisivat saada kuitenkin asiat selvitettyä. Pidän molemmista paljon. Elinaa en tietysti sillä tavalla tunne, mutta sen mitä olen jutellut ja nyt tälläkin viikolla seurannut, mulle on jäänyt todella sympaattinen ja ihana kuva hänestä. Ja Sebastian nyt on Sebastian. Ei varmaan enää tarvitse toistella, että on tärkeä. :)

 

Ja nyt tänään sunnuntaina olen jälleen kotisohvalla koko illan. Parantelen viikonlopun aiheuttamaa pientä heikotusta ja nautiskelen krapulasaunasta. Mutta ensi sunnuntaina kutsuu taas Talk Show katsomo. Lähdetään erään ystävän kanssa Helsinkiin jo lauantaina, ollaan maanantaihin asti. Ei olla nähty kohta kahteen vuoteen, eli nyt alkaa todellakin olemaan jo aika jutella ja viettää yhteistä aikaa viimein. En edes tiedä, miten tässä on näin käynyt. Onneksi tilanne korjaantuu nyt ja uskonpa että hieno reissu on tulossa. Ja mulla on aivan mieletön ikävä kaikkia ihmisiä myös talolla. Tai no, jos nyt olen ihan rehellinen, niin ei ihan kaikkia. Mutta monia kuitenkin. Tuntuu, että olisin ollut jo todella kauan sieltä pois, vaikka viime käynnistä on vasta kaksi viikkoa. Ihana päästä taas tien päälle. Tai siis kiskojen :)