Koin maanantaina kamalan karmivan hetken. Tai ehkä se ei monelle muulle ole niinkään hirvittävä, mutta itse inhoan kaikenlaisia rustoja, luita, hampaissa narskuvia asioita ja kaikenlaisia niljaisia ominaisuuksia, joita joskus lihan seasta voi löytyä. Tein kanaa currykastikkeessa, jota äitini ja siskoni maistoivat myös kun olivat käymässä. He löysivät molemmat luun paloja kanan seasta. Mulle tuota ei tapahtunut, mutta hyi olkoon että meni selässä kylmiä väreitä. Aika varoen sain sen jälkeen syödä, etten vahingossakaan nielisi mitään epämääräistä. Yleensä en ole asioissa mitenkään pikkutarkka pilkun... viilaaja, mutta nyt oli pakko toimia. Sen lisäksi, etttä itseäni ällötti mikä on aika pieni juttu loppujen lopuksi, noista voi oikeasti olla suurtakin haittaa. Tuollaiseen luun palaan saattaa vaikka tukehtua. Lapset varsinkin, miksei aikuisetkin ihmiset. Mullahan ei vielä ole omia lapsia, joten tässä nyt ensisijaisesti tällä hetkellä ajattelin kummilastani. Sen lisäksi ne voivat lohkaista hampaan, jos niihin oikein pahasti puree. Plussana tietysti oma hysteerinen kammoni kaikenlaista tällaista omituista erikoisuutta kohtaan. Oli pakko soittaa kyseiseen paikkaan, en nyt sen enempää lähde huutelemaan kenen valmistajan tuote on kyseessä. Fileesuikaleissahan ei kuulu olla mitään muuta, vain sitä lihaa. Jos mahdollisuus on olemassa, pitäisi tuoteselosteessa olla jonkinlainen varoitus. Pienen keskustelun jälkeen sain hyvitykseksi 12 euron lahjakortin, jolla saan ostettua lihatuotteita ja toivottiin, etten olisi pettynyt tuotteen suhteen. No, en ole, ja olen tyytyväinen hyvitykseenkin. Vaikka voin kuulostaa hyvinkin pikkumaiselta idiootilta, mutta toivon palautteen olevan hyödyksi ja ettei tulisi tällaisia juttuja enää vastaan. Ei tarvitse muiden enää kokea tätä samaa tai pahimmassa tapauksessa jopa tukehtua omaan kananpalaseensa, jos tuosta valituksesta nyt oikeasti oli apua. Mä koen tehneeni palveluksen nyt myös muille, valmistajat kun ovat tästä eteenpäin tarkempia :D

Viime viikonloppu meni aika lailla juhlimisen merkeissä. Mitä lie lomanloppumisstressiä, se purkautuu sitten tälleen rymyämällä :) Baareissa on kiva viettää sillointällöin aikaa, ei kuitenkaan joka viikko. Sillointällöin on hyvä käydä rentoutumassa ja nollautumassa. Istuskeltiin lauantaina eräässä Joensuulaisessa kuppilassa, kun mun luokse asteli mies, esitteli itsensä ja kertoi olevansa 53-vuotias. Otin hänet avoimesti vastaan meidän pöytään, johon hän jäikin minua jututtamaan. Siinä aikamme juteltuamme hän alkoi kehua minua. Kertoi, että kuinka kaunis ja hyvännäköinen nainen olen, ylisti ja puhui asiasta kauan (sillä tyypillä on varmaan aika huono maku, jos oikeasti tarkoitti sanojaan ;)). Sitten äkkiä hän tajusi: "Sä et ilmeisesti näe kunnolla". Totesin asian näin olevan ja hän kysyi, minkä verran näen ja halusi kuulla asiasta tarkemmin. Sitten hän totesi: "No nyt ymmärrän, miksi miehet eivät ympäröi sua täällä".

Tuon kommentin voisi tottakai laittaa humalankin piikkiin, muttei hän missään kaatokännissä kuitenkaan sentään ollut. Totesin etten itse näe asiaa noin eikä sitä sen enempää ruodittu. Itse en tuosta edes loukkaantunut. Se, että joku tyyppi tulee väittämään, etteivät miehet minusta kiinnostu näkörajoitteeni (tai näkövamman, noin virallisesti) takia, ei sen enempää hetkauta. Tiedän sen, ettei suurin osa miehistä asiaa säiky tai kiertele. Jokainen, jota olen joskus tapaillut ja jonka kanssa pyörinyt ja ollut, ovat ottaneet asian aivan normaalisti siitä sen enempää negatiivisella tai pelonsekaisella tavalla välittämättä. Mutta mielestäni ihmiset voisivat kuitenkin vähän miettiä, mitä sanovat. Joskus reilut viitisen vuotta sitten olisin ehkä ottanut asian hyvinkin loukkaavana ja lannistunut totaalisesti. Joku voisi olla herkempi nytkin. Vaikka se voi tuntua pieneltä asialta, pelkältä kännisen örveltämiseltä, siitä voi jäädä hyvinkin suuret jäljet joillekin ihmisille. Joku voi kuvitella, että yhden ihmisen sanat ovat kaikkien muidenkin mielipide eivätkä ehkä enää uskalla edes toivoa parasta. Uskon ja toivon, että suurin osa ihmisistä osaavat päästää nuo jutut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos saman tien, mutta niitäkin tapauksia on, joille se jää päähän pyörimään pitkäksikin aikaa. Itselläni omaan näkövammaan liittyviin kommentteihin en jaksa ottaa raskaasti, mutta on mullakin oma arka paikkani, johon saa kyllä satutettua eikä siihen paljoa tarvitakaan. Kovasti tuo tyyppi kuitenkin kanssani kauemmin keskusteltuaan loppujen lopuksi olisi halunnut mun mukaan lähteä, mutta jätin väliin. Joku roti sentään on oltava ;)

Maanantaina uudet asukkaat astelevat taloon. En voi olla usein miettimättä, millaiset fiilikset heillä tällä hetkellä on. Aivan varmasti jännittää ja tärisyttää. Ainakin suurinta osaa :) Itselläni on ensimmäistä kertaa moneen vuoteen (jos viime kautta ei lasketa kun itse menin taloon) tilanne, etten pääse katsomaan suorana 24/7 kautta asukkaiden astumista siitä ovesta sisään. Olen silloin koululla. Tosin kun on ensimmäinen päivä, sopii toivoa, että pääsisin kotiin jo aikaisemmin. Opinnot alkavat varttia vaille viiden. Muistaakseni aiemmin talo on korkattu siinä kahdeksan maissa, joten jos siihen ehtisin kotiin, olisi hyvä. Kick Off-lähetykseen en ole menossa paikan päälle mutta tiistaina se luultavasti alkaa klo 21.00 joten siihen ainakin ehdin hyvin. Jännittää, millaista porukkaa tänä vuonna on päässyt kokemaan tämän. Keski-ikä on ainakin kuulema noussut, mikä lämmittää mieltäni kovasti. Ja olen todella innoissani myös siitä, että minua on pyydetty Chaostuben blogiin kirjoittamaan BB-aiheisia tekstejä. Eli ensi viikolla sekin alkaa. Kirjoitan luultavasti muutaman tekstin viikkoon. Mukana on myös muutama muu meidän kauden asukas. Maanantai on jännä päivä. Varsinkin uusille tyypeille. On kaikenlaista haastattelua ja jännitys suurissa lukemissa. Ainakin itselläni oli. En nukkunut taloon menoa edeltävänä yönä juurikaan enkä saanut sinä päivänä syötyä oikeastaan mitään, mistä seurauksena talossa tarjoiltu skumppa kihahtikin hyvin nopeasti päähän ;) Taloon menon jotenkin muistan, kun alan sitä oikeasti miettiä. Muistan kun kävelin pimeää käytävää pitkin, kunnes pysähdyin ja odotin. Odotin sitä hetkeä, kun se ovi avautuu, jonka olen toivonut koko tässä maailmassa minulle eniten aukeavan. Tärisin ja jännitin, mitä oven toisella puolella oikeasti on. Lopulta ovi avautui ja astuin sisään. Talossa tuoksui uudelta, kuin siellä oltaisi juuri remontoitu ja maalattu ja tehty kaikenlaista uutta. Olin aina miettinyt, miltä talossa tuoksuu ja se oli ensimmäinen havainto. Huomasin myös, etteivät valot olleetkaan niin kirkkaat kuin mitä olin kuvitellut. Luulin, että ne ovat niin silmiä häikäisevät, etteivät silmäni pääsisi helpolla. Toki ne olivat kirkkaat, mutteivät niin reilusti kuitenkaan. Sydän hakaten istuin pöydän ääreen tuolille ja luulin tulleeni ensimmäisenä. Kunnes jostain kylppäristä hyökkäsi Mikael jota säpsähdin. Kädet täristen otin häneltä lasin skumppaa ja odotin. Odotin. Siinä ovat ne ensimmäiset muistot. Ja nyt jälkeenpäin, tekisin mitä tahansa että pääsisin takaisin. Sinne olemaan omana itsenäni. En sellaisena näkymättömänä harmautena jota olin, jota ulkomaailmassa en ole. Nauttimaan ja hermoilemaan, tuntemaan ne fiilikset laidasta laitaan joita se paikka tuo eteen. Moni juttu jäi niin ikävästi kesken. Mutta kokemus oli ja meni, kaikesta huolimatta olen onnellinen siitä. Tiedän että itku tulee varmasti Kick Off lähetystä seuraillessa jossain vaiheessa. Kaikki on niin vahvasti mutta kuitenkin niin hämäränä mielessä, eivkä mikään häviä sieltä koskaan pois. En vaihtaisi sekunnin murto-osaakaan pois. Toivotan kaikille taloon meneville paljon tsemppiä, rohkeutta ja mahtavia hetkiä ilman turhia jännittämisiä. Se on hieno matka ja korvaamaton kokemus, siitä saa olla ylpeä ja onnellinen. Olkaa ylpeitä itsestänne, kaikista ei olisi samaan, kaikilla ei ole sitä rohkeutta antaa itsestään lähes kaikki kameroille, koko kansan nähtäväksi. Nauttikaa kaikesta mistä vain voitte, muistakaa ettei kaikesta tarvitse pitää ja riemuita, vetäkää täysillä loppuun asti. Kun lähdön aika tulee, se tulee eikä siinä auta kuin mennä, jokainen on kuitenkin jo voittaja päästessään taloon. On niin paljon ihmisiä, jotka ovat jääneet ilman paikkaa talossa. Olette jo saaneet niin paljon, kun olette tulleet valituksi asukkaaksi. Se on hieno ja suuri saavutus.