Nyt on tauko viimein takana päin. Eikä muuten johtunut minusta, vaan tästä sivustosta, joka oli nurin heinäkuun alusta alkaen, eilen taisi palautua taas
normaaliksi. Asiaahan mulla olisi ollut vaikka ja kuinka, mutta palailen niihin pikkuhiljaa, kaikkea en jaksa samaan postaukseen päivittää.

 

 Onhan tässä tapahtunut kaikenlaista. Ne tärkeimmät ja suurimmat jutut varmasti lienevät Ilosaarirock ja Wanaja Festival.

 

 Ilosaarirockiin meno roikkui ihan hiuskarvan päässä jonkin aikaa, oli *näin lähellä* etten päässyt, mutta lipun lopulta sain viimetipassa kuten aina tapoihini
kuuluu tehdä kaikki asiat (olen yleensä aina kaikista tapaamisistakin sen noin pari tai kolme minuuttia myöhässä) ja menin paikalle sunnuntaiksi. Tarkoituskaan
ei ollut molempina päivinä mennä, vaan ihan siitä ainoasta syystä, että Chisu esiintyi sunnuntaina. Hipsin rokkialueelle vasta iltasella, koska parantelin
pientä krapulaa ensin päivän ja myös siksi etten edes tiennyt ketä kaikkia samaisena päivänä esiintyi eli ei oikeastaan ollut mitään syytä rynnätä heti
aamusta. Pariisin kevät olisi ollut kyllä kiva nähdä, mutta asia korjaantui sitten Wanajassa viikon kuluttua.

 

 Ostin lipun vasta siinä vaiheessa kun ennakkomyyntihinnat olivat jo ohi. Sentään portille asti en jättänyt :) Hintaa lipulla oli 55 euroa. Mutta se kannatti.
Tokihan sain muutamilta tutuiltani kommenttia, että onko mitään mieltä maksaa vain yhden esiintyjän takia, mutta tämäkin reissu taas osoitti että voin
maksaa vaikka miljoonan Chisun keikasta, vaikka vain yhdestä biisistä jos tarvitsee. (oikeasti ei mulla sellaisia rahoja olekaan, mut ainahan voi ottaa
pankista lainaa... jos joku suostuisi takaamaan sen ;))

 

 En voi, enkä tule koskaan kykenemäänkään hehkuttamaan Chisua tarpeeksi, niin paljon, että oikeasti sanoilla saisi tuotua esille sen, miten mahtava ja ihana
ja täydellinen ja lahjakas hän on, ja mitä positiivista ja hyvää vain voi ikinä sanoa. Mun on myönnettävä, että osa keikasta on pikkuisen hämärän peitossa.
Ehdin nautiskella ilojuomia turhankin monta ennen keikkaa ulkona ja muisti pätkii, mutta siitäkin huolimatta Chisu ei taaskaan pettänyt. Eikä petä milloinkaan
tästä eteenpäinkään. Tuli käytyä lavan edessäkin jossain vaiheessa, mutta siirryttiin siitä vähän kauemmas. Jäin miettimään, soittivatkohan tällä keikalla
Minä ja mun pää-biisin, en muista kuulleeni mutten voi olla varma menikö se täysin ohi korvien ja älyn. Wanajassa sitä ei tullut, mutta pääsiäisen aikoihin
kun keikalla olin täällä Joensuussa, keikka alkoi tällä biisillä.

 

 Ilosaarirock jäi tämän vuoden osalta aika lyhyeksi, ja itseasiassa korkkasin koko tapahtuman omalta osaltani vasta nyt, aiemmin en ole siellä käynytkään.
Mukavan leppoisa tunnelma siellä oli ja paljon porukkaa. Hienot festarit ja uskon palaavani paikalle myös ensi kesänäkin. Varsinkin jos Chisu lavalle nousee.

 

 Ja 20-21. heinäkuuta vuorossa oli tosiaan Wanaja Festival Hämeenlinnassa. Lähdin kaverin kanssa junalla jo päivällä, mutta missattiin kuitenkin reilu tunti
festareilta. Taisi olla Elokuu soittamassa kun päästiin paikalle. Pystytettiin teltta leirintäalueelle ja siitä sitten festarialueelle heti kun homma oli
hoidettu. Olin saanut jo toukokuussa kutsun festareille avecin kanssa. Listassa oli kahdeksan festaritapahtumaa jotka Loud'n Live Promotion järjesti, niistä
sai valita minne haluttiin mennä. Mulle oli ehdottoman tärkeä valita festarit sen mukaan, missä Chisu esiintyy. Riihimäkirock ja Wanaja Festival oli vaihtoehdot
ja valitsin jälkimmäisen. Tarkoitushan oli ensin mennä Riihimäelle, mutta homma ei sitten mennytkään kuten piti koska saatiin mutkia meidän matkaan, mutta
Wanajaan kuitenkin tiemme kävi ja hyvä niin. Haettiin kutsuvieraspassit ja ilta alkoi Vip-alueella. Alueelta löytyi palju ja sauna, mutta en uskaltanut
sinne mennä koko reissun aikana. Ehkä sitten toisella kerralla, vasta kunhan olen kesäkunnossa. Tällä kropalla ei tuntemattomien ihmisten edessä enää heiluta.

 

 Reissu sujui rauhassa ja hyvin, itse otin molempina iltana muutaman, mutta rauhallisesti ja nätisti tuli juhlittua koska ystäväni ei ottanut tippaakaan
joten itsekin olin vähemmällä rellestämisellä. Ja hauskaa oli myös niin, ei aina tarvitse olla pellit kiinni muistamatta seuraavana päivänä yhtään mitään
illan tapahtumista ja kulusta. Voi sitä juhlia siistimminkin. Lauantaina Chisu aloitteli kuuden maissa illalla ja voi että... Voin toistaa samat sanat,
jotka jo kirjoitin tuonne aiemmin. Kuvia en saanut, koska iPhone oli koko ajan käytössä. Lähestulkoon koko keikka on videoitu nyt muistoksi.

 

 Ja sillä mun pitäisi pärjätä koko Chisun tauon ajan. Joka kestää varmaan sen vuoden ajan, luulisin. Tämä on siis vain mun oma arvioni, mitään varmaa en
tiedä mutta nuo Chisun tauot ovat ilmeisesti olleet aika pitkiä aiemminkin. No, on hän taukonsa ansainnut. :) Silti kuitenkin kova ikävä tulee. Ja todella
haikeat fiilikset mulla olikin tuon keikan jälkeen, koska se oli viimeinen ennen taukoa. Näillä näkymin en pääse katsomaan enää tämän vuoden puolella.

 

 Yritettiin keikan jälkeen vilkuilla, näkyisikö Chisua vip-alueella, mutta ei nähty. Olisin halunnut nähdä edes ihan nopeasti, sen verran että olisin saanut
halata. Mutta se nyt jäi. Ehkä sillä hetkellä hyvä niin, koska itku siinä olisi kuitenkin tullut. Mulla siis. Tuskin olisin saanut suustani yhtään järkevää
lausetta ulos. Se olisi ollut niin hieno hetki, niin mahtava etten osaa edes kuvitella. Tottakai toivoisin voivani joskus nähdä hänet muutenkin kuin kuulla
lavalta, mutta siihen voi mennä aikaa, jos edes toteutuu. Olen joskus lukenut joidenkin ihmisten kirjoittamia keikkapäiväkirjoja heidän blogeistaan ja
siellä he ovat kertoneet olleensa eturivissä ja katsoneensa lavalla esiintyvää artistia silmiin. Itseäni jäi harmittamaan se nyt. Oikeasti en ajattele
ollenkaan niin, että elämäni olisi helpompaa ja maailma parempi paikka jos näkisin normaalisti eikä olisi minkäänlaista näkörajoitetta. En ole kaivannut
normaalia näkökykyä tai miettinyt, että kunpa voisin vielä joskus saada sen aistin kuntoon. Mutta nyt olisin halunnut. Koska en päässyt lähemmäksi Chisua,
olisin halunnut edes katsekontaktin. Sitä on turha surra, sille asialle ei voi mitään vaikka ajattelinkin siinä hetkessä ja kyllä edelleenkin, että kun
olisin siinä hetkessä voinut nähdä tarkasti edes muutaman sekuntin. Elämä vain menee näin ja tämän asian kanssa on elettävä. Muistan joskus Anne Mattilan
keikan, jossa olin. Yksi ystävistäni on Annen fani ja lähdin hänen mukaansa katsomaan. Siitä on jo muistaakseni parisen vuotta aikaa. Keikan loputtua joku
tuntematon ihminen yleisöstä huomasi, etten näe kunnolla. Taisi olla se pinssi kiinni rinnassa. Hän pyysi Annea kättelemään minua, että saisin edes koskettaa
kun en kerta näe. Tokihan siitä tuli hieno fiilis ja on ihanaa, että ihmiset ajattelevat asian niin. En nyt tietenkään tällä tarkoita, että näin pitäisi
toimia jatkossakin, siis että tarvitsisin jotain erityiskohtelua artisteilta tai yleisöltä. En todella kertonut tätä siksi. Halusin vain jakaa sen täällä,
koska se on jäänyt ikuisesti positiivisena ja hienona muistona mieleen. Tottakai mulle riittää se, että käyn keikoilla ja kuulen artistin lavalta ja näen
sen mitä näen ja muut näkevät sitten tarkemmin, eikä se minua haittaa. En ajattele niin, että minun pitäisi saada korvata näkemättömyys koskettamalla,
musiikin ja äänen kuuleminen riittää mainiosti. Tuo oli vain tosiaan niin ihana ele ja huomaavaista, mikä tuli mieleen kun aloin kirjoittaa keikkakokemusta
Chisun keikalta.

 

 Nyt tämän viikon aikana kuitenkin mielessä pyörii Chisun viimeinen ennen taukoa keikka 22. syyskuuta Kaapelitehtaalla. Jos pääsisin vielä sinne. Jos niin
käy, vien Chisulle lahjan. Minulla on kaikki suunniteltuna, siis lahjaan liittyen. Se pitäisi vain tehdä. Jos en pääse paikalle, tai jos en näe Chisua
keikan jälkeen, lähetän lahjan kirjekuoressa postissa ja liitän siihen mukaan kirjeen. Tietysti olisi mukavempi viedä se itse perille asti, mutta voi olla
aika vaikeaa jos en sinne pääse lähtemään. Tärkeintä kuitenkin että hän saa lahjan. Sitten jään odottamaan uusia alkavia keikkoja.

 

 Mun on pakko vielä avautua festareilla telttailusta. Tämä oli ensimmäinen kerta kun lähdin teltalla ja tasan tarkkaan myös viimeinen. Telttailussa ei itsessään
ole todellakaan mitään vikaa. Voisin aivan hyvin lähteä jonnekin metsään, pystyttää sinne teltan ja viettää aikaa ja öitäkin siellä, se voisi olla ihanaakin.
Ja jos lähellä olisi vielä jokin lampi missä peseytyä... Haluaisin kokea sen joskus, olisi hieno tunnelma varmasti. Mutta festareille se homma ei sovi
yhtään. Ensinnäkin se melu mikä siellä on. Yöunet jäävät hyvin vähäisiksi kun ympärillä muut möykkää kuin viimeistä päivää. Pitäisi voida nukkua krapulaa
pois ja saada rauhoittua hetki ihan omassa rauhassa ja hiljaisuudessa. Toisekseen haluan peseytyä itsekseni ihan omissa oloissani. En niin, että menen
tuntemattomien tyyppien kanssa samoihin suihkutiloihin, käytän samoja vessoja kaksi vuorokautta putkeen ja odottelen vuoroani siellä. Kyllä hotelli on
paras valinta näille reissuille. Ja ne kaksi yötä jotka teltassa nyt vietimme, toivat mulle järkyttävän kylmyyden seurauksena hirveän flunssan. Nyt yskin
keuhkojani pihalle, koko pää on täynnä limaa ja olo on tukkoinen ja olen aivan poikki. Juoksutreenit siirtyivät myös, tosin nyt kun helteet alkoivat niin
ne olisivat menneet myttyyn joka tapauksessa. Kyllähän siinä tuli mietittyä sitäkin jos aamulla herää joku umpihumalainen tyyppi kainalossa... Ja ei siis
niin, että olisin itse samanlaisessa kunnossa illalla raahannut sen telttaan, vaan että se olisi eksynyt sinne ihan omin avuin... Onneksi niin ei käynyt,
se siitä olisi vielä puuttunut. Eli minä sanon ehdottoman ein festaritelttailulle. On varmasti ihanaa luonnon helmassa ja voisin koska tahansa lähteä,
ja mielellään vaikka jonkun lammen rannalle, mutta juhlimisen kanssa se ei ole paras mahdollinen paikka.

 

 Ja vielä loppuun mainitsen, että olen alkanut Avonin tuotteiden myyjäksi eli jos joku tuttu tai tuntematon lukee ja haluaa tilata jotain, voi laittaa meiliä
tuohon osoitteeseen joka blogissa näkyy :) On meikkejä, rasvoja, shampoita, saippuaa, tuoksuja, ties mitä. Ei kun vaan harkintaan. Kiitos.