Iltasanomat uutisoi nettisivuillaan toissapäivänä aika mielenkiintoisesta asiasta, joka herätti ainakin minussa suurta huvitusta. Oikeasti tämä naurattaa vieläkin. Hauska ja erilainen idea, ainakin varmasti tulee iloa ja hilpeyttä herättämään kovasti. Kesäkuun 10. päivä nimittäin järjestetään Helsingissä koiralle lässyttämisen MM-kisat. Kilpailussa on kaksi sarjaa: Viidentoista sekunnin sekä minuutin mittainen sarja, joissa saa vapaasti lässyttää koiralle ja tuomarit valitsevat parhaan, mutta kaikki osallistujat kuulema palkitaan.

 

Itse ajattelin olla paikalla. Lepertelemään musta ei ole, pokka ei pitäisi ja koko touhu menisi pelkäksi nauramiseksi. Mutta ehkä mun lähipiirissä saattaa olla henkilö, joka haluaisi osallistua tähän koirani kanssa. Mitään varmaa ei vielä ole lukkoon lyöty mutta voi olla, että sinne mennään. Saa nähdä kuinka paljon osallistujia tämä kerää, uskoisin että aika moni haluaa ottaa osaa.

 

Näin kesän alkajaisiksi olen päättänyt, että jotain kivaa olisi muutenkin keksittävä. Omaan ulkonäköönsä nimittäin. Sellaista, mitä tehdään hetkessä, eikä siihen tarvitse raataa hiki hatussa kuukausia. Hiukset saavat pian uutta väriä. Mustilla olen kulkenut jo useamman vuoden ajan ja nyt tekee mieli palata vajaat kymmenen vuotta taaksepäin ja värjätä taas pää punaiseksi. Kaipaan vaihtelua, piristystä. Pidennyksiä mulla ei enää ole, ne ovat jo yksi sinetti kerrallaan tippuneet pois enkä ole saanut aikaiseksi mennä laitattamaan niitä takaisin. Nyt vaan arveluttaa se, kuinka hiukseni kestävät tämän kaiken. Koska oikeasti tällä hetkellä on sellainen tilanne, että musta on tulossa lähestulkoon kalju. Kun pidennykset lähtivät, hiukset ovat kuin hiirenhäntä ja niitä tippuu jatkuvasti tukoittain pois. Pahimmat ja isoimmat karvatupsut irtoavat suihkun jälkeen ja harjatessa. Tämä ei ole enää normaalia, ei voi olla. Syön tällä hetkellä kaiken maailman vitamiinipillereitä, käytän hiustenlähtöä estävää shampoota ja laitan usein jotain erikoishiusvettä päähän, minkä pitäisi myös ehkäistä hiusten irtoamista, siis tuo on tehty sitä varten. Viime sysynä mulla oli vielä tuuheat, paksut ja hyväkuntoiset hiukset tähän verrattuna. Se oli kyllä suurimmaksi osaksi tai oikeastaan kokonaan pidennysten ansiota, mutta nyt asiat on aivan toisella tolalla. Pelottaa, että joudun hommaamaan peruukin ja pitämään sitä päässä koko lopun elämääni. Jos niin käy, se on aivan varma, etten tästä kämpästä liiku mihinkään enkä tapaa enää koskaan ketään. Ikimaailmassa en halua luopua hiuksistani. Olen miettinyt, voisiko tämä johtua jostain stressistä tai puutostilasta. No syömiseni ovat olleet viime aikoina aika yksipuolisia ja vähäisiä, mutta kyllähän mulla on ne vitamiinit. Eikä pitäisi minkään tällä hetkellä stressatakaan, asiathan ovat ihan hyvin. Vai stressaanko tulevaa syksyä jotenkin alitajuisesti, sitä itse tiedostamatta? Sekin voi olla mahdollista hyvinkin, koska välillä se mietityttää ihan kunnolla ja tajuan ja huomaan asian itse selvästi. En tiedä onko tuo värjääminen fiksua ainakaan nyt, koska tilanne on tosi huono. Haluaisin vaan jotain uutta... Jotain erilaista mitä mulla nyt on. Olisiko se tatuointi sitten toinen vaihtoehto? Tai huulikoru? Huulikoru sattuu ja vahingoittaa kuulema hampaita, mutta on kyllä ollut vakavasti mielessä.

 

Ja itseasiassa se tatuointi on ollut jo ihan melkein millin päässä. Mulla on yksi tuttu, joka on sen luvannut tehdä. Homma oli lähellä jo alkuvuodesta, mutta sittemmin se jäi kun tuli aikataulumuutoksia ja kaikenlaisia esteitä. Nyt alkukesästä pitäisi ottaa asia uudelleen esiin. Aika paljonhan se näin kipuherkkänä ihmisenä pelottaa, mutta eipä siihen kukaan ole henkeään menettänyt tähänkään asti, en ole kuullut sellaisesta eli enköhän selviä.

 

Lukiokirjojakin pitäisi tilailla. En ole vieläkään saanut aikaiseksi, se on hoidettava pikinmiten. Joudun siis tilaamaan ne eri paikasta, että saan ne omalle koneelleni itselleni sopivasti luettavaan muotoon. Kirjojen saaminen voi siis kestää kauemmin kuin normaalisti, olisi siis alettava toimia. Saamattomana ja laiskana ihmisenä tässä voi käydä niin, että tilaan vasta elokuussa ja opintojen aloittaminen viivästyy... Pitäisi olla joku, joka potkisi eteenpäin. ;)

 

Haluaisin kertoa muitakin asioita, mutta en vielä uskalla enkä voi. Asioista kun ei ole vielä sataprosenttista varmuutta, en halua huudella ennen kuin kaikki on selvää. Mutta hienoja juttuja tuloillaan, jos vaan saadaan kaikki hoidetuksi. Oon ihan fiiliksissä näistä. No, näitä alkaa putoilla kunhan varmistellaan ensin, koska aina jos vähän vihjaankin jotain epävarmaa, se räjähtää käsiin. :)